Sivun toiminnot
Elämää kuoleman keskellä
Kirjoittanut Ari Kunnamo
—
kirjoitettu: maanantai 20. syyskuuta 2010, 13.38
—
viimeisin muutos:
maanantai 20. syyskuuta 2010, 13.38
Syksy on tullut ja elämä ympärillä näyttää uhkaavasti lakastuvan. Syksynkin pimeyteen loistaa Jumalan kirkas valo. Kristityn tie käy aina valoa kohti.
Pyhän aihe oli eilen Jeesus Antaa elämän. Tätä pyhää (17. helluntain jälkeinen sunnuntai) on kutsuttu päivän evankeliumin vuoksi pikku pääsiäiseksi ja syksyn pääsiäiseksi. Jeesus herättää kuolleista leskiäidin ainoan pojan. Jeesuksella on valta yli kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Miten tätä ajatusta kuvailisin?
Itselleni muistutus tästä on eräs kynttilä. Se on ollut käytössä kirkon virastolla, mutta se on särkynyt ja heitetty pois roskiin. Roskien seasta otin sen käyttöön itselleni joitakin vuosia sitten. Se on yhä rikki ja jonkun mielestä romuna kelvoton, mutta omassa käytössäni se on ollut jo vuosia. Poisheitetty ja hylätty on saanut uuden paikan, käytön ja elämän. Se toimii, kuten ehjäkin. Se saa tuoda valoa pimeyteen. Särkyneenäkin se kelpaa ja toimii.
Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Jeesus on maailman valo. Hänen yhteydessään sydän syttyy palamaan. Palava sydän on elävä ja se tuo valoa, lämpöä ja toivoa ympärilleen. Siihen sinua ja minua kutsutaan. Särkyneenäkin kelpaamme Jumalalle. Hänen yhteydessään on elämä kuolemankin keskellä. Hänen käytössään särkynytkin saa valaista.