taistelun päivä

Minua on jäänyt mietityttämään erään kollegan maininta. En oikein pääse siitä eroon enkä tosin halua. Hän kertoi, että hän tekee kokoajan töitä täysillä. Onko se mahdollista? Onko se viisasta?

Mietin asiaa lätkän näkökulmasta. Kommentaattorit ovat painottaneet viisasta peliä. Mitä se voisi tarkoittaa elämässä? Jos elämä olisi kilpa-ajoa (onneksi se ei ole) Niin silloin se tarkoittaisi sitä, että jokaiseen mutkaan pitää lähestyä oikealla nopeudella. Se ei onnistu muuten. Jokainen tilanne pitää selvittää oikealla valmistautumisella, oikealla tilanteen hallinnalla ja ulostulolla.

Lätkäpelissä jokaista kiekkoa ei tarvitse voittaa. Jokaista syöttöä ei tarvitse katkaista. Hyvä pitää oma pää ja peli kasassa. Tärkeintä on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja luottaa omaan ja oman joukkueen tekemiseen. Opitaanko me pelaamaan elämänpeliä yhdessä ja samassa rintamassa?

Elämä on taistelua. Onneksi se on paljon muutakin, mutta taistelussakin on erilaisia vaiheita ja hiljaisempia hetkiä. Kukaan ei taistele kokoajan täysillä - paitsi muutaman minuutin kamppailulajin kamppailija, mutta hänkin vain sen otteluhetken. Tärkein kysymys lienee: Miten olla valpas oikealla hetkellä? Osaanko nähdä oleellisen ja keskittyä täysillä silloin kun sen hetki on?