Sivun toiminnot
Ylösnousseen seurassa
Kirjoittanut Ari Kunnamo
—
kirjoitettu: torstai 15. huhtikuuta 2010, 12.53
—
viimeisin muutos:
torstai 15. huhtikuuta 2010, 12.53
Pääsiäisen jälkeinen aika muistuttaa Jeesuksen salatusta läsnäolosta
Itselleni on noussut tärkeäksi tänä keväänä: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. (Psa 23).
Miten usein se onkaan niin, ettei tunnu oikein näkevän eikä oikein ymmärtävän. Mikä on oikein tai parasta? Mihin suuntaan mennä? Kenen puoleen kääntyä?
Olosuhteet muuttuvat äkkiä, tunteet vaihtuvat liiankin tiuhaan ja muutoksen tuulet puhaltavat niin että sukat pyörivät jalassa. Jeesus on kuitenkin vierellä jokaisena hetkenä. Se on ihmeellinen asia. Se ei ole tuntemisesta kiinni. Joskus tuntuu läheisemmältä - useimmin ei oikein miltään. Silti uskon ja ajattelen, että Jeesus on kokoajan vierellä. Yksin ei ole koskaan. Apu on jo vierellä.
Tänäänkin olen suuremmissa käsissä. Niin sinäkin!
juu