Yksinäisyydestä ja ystävyydestä - ainakin ystävällisyydestä

Joh 5 Jeesus kohtaa Jerusalemissa miehen, jonka riipaisevat sanat ajoittain pysäyttävät minut: "Minulla ei ole ketään".

Miksi suuressakin joukossa koetaan niin paljon yksinäisyyttä? Evankeliumin mies oli tehnyt ilmeisesti nuoruudessaan jotain, mikä oli syvästi vammauttanut, ehkä jopa halvaannuttanut hänet. Se selviää jatkokeskustelussa myöhemmin. Silloin Jeesus sanoo miehelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin." Tämä mies on ainoa koko Raamatussa, jolle Jeesus sanoo hänen sairautensa johtuneen hänestä itsestään. Jeesus ei pidä sairautta aikansa tavan mukaan synnin seurauksena, mutta tämä mies oli nuoruudessaan ehkä uhmassaan tai ajattelemattomuudessaan tehnyt jotakin, millä oli kohtalokkaat seuraukset. Hänen sydämensä huokaukset Jeesus kuuli ja hän on ainoa, jonka Jeesus tuona päivänä paransi. Mies luuli, ettei hänellä ole ketään. Se oli liian pitkään ollut hänen riipaiseva kokemuksensa. Meillä ei ole parantavaa voimaa, mutta jonkun yksinäisyyttä voimme varmasti lievittää. Joskus pienikin ystävällisyyden ele voi pelastaa päivän.

"Kuule Isä taivaan pyyntö tää, auta ettei kukaan yksin jää" (Virsi 501)