Sivun toiminnot
Herran tulemista odotellessa
Kirjoittanut Sami Marte
—
kirjoitettu: perjantai 02. joulukuuta 2011, 15.45
—
viimeisin muutos:
perjantai 02. joulukuuta 2011, 15.45
Toinen adventtisunnuntai palauttaa ajatukset kirkkovuoden loppuun, Jeesuksen takaisintulemisen odotukseen ja oikeanlaisen valvomisen tavoitteluun. Erityisesti minua on viime aikaina puhutellut Raamatun äärellä valvominen, oikea suhtautuminen sen sanomaan ja ajankohtaisuuteen. Näen Raamatun kuin hauraana kääreenä tai viittana, joka kätkee sisäänsä evankeliumin aarteen. Siksi Haluaisin valvoa raamatun aarteen ja pyhyyden äärellä niin, että lukisin sitä rukoillen ja mietiskellen, mutta ottaisin myös huomioon sen inhimilliset tulkinnat ja historian.
Tahdon tietoisesti sitoutua kirkkomme tulkintaan ja uskoon sekä pyrkiä erottamaan uskon ydinsanoman siitä, mikä ei ole juuri tässä ajassa olennaista Jumalan rakkauden ja lähimmäisen rakkauden näkökulmasta. Ja sitten lopulta tahtoisin jättää oman järkeilyni ja kilvoitteluni omaan arvoonsa ja luottaa siihen, että vaikka minä en ymmärrä ja osaa valvoa oikein, on olemassa Jumala, joka valvoo, antaa anteeksi ja hoitaa lapsiansa.
Niin kuin Psalmissa 127 sanotaan: ”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.” (Ps. 127)
Kun Jeesus sitten joskus tulee, kun tuomiopäivä koittaa, tahtoisin uskoa, että luottamus Jumalaan ja hänen hyviin tekoihinsa on lopulta se, millä on väliä. Jos luottaa liikaa omaan valvomiseen, uskoon ja uskollisuuteen tai älylliseen rehellisyyteen ja loogiikalla kilvoitteluun, luottaa omiin ansioihinsa ylitse Jumalan tahdon.
Mutta jos sanoo Jumalalle, että tapahtukoon sinun tahtosi, antaa Jumalan olla kaikkivaltias ja rakastava Jumala ja myöntää itse olevansa erehtyväinen ja pieni ihminen. Ja sellaisiahan me taidamme kaikki olla. Ainakakin minä.