Sivun toiminnot
Jumalan kansan kansalaiseksi kastettu
Jes. 42: 1–4
Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,
minun valittuni, johon olen mieltynyt.
Henkeni olen laskenut hänen ylleen,
hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.
Ei hän huuda eikä melua,
ei kuulu hänen äänensä kaduilla.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.
Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.
Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä,
vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan.
Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.
Nämä profeetan sanat on kirjoitettu lohdutukseksi Israelin kansalle, joka oli pakkosiirretty omasta maastaan Babyloniaan. He elivät vieraan maan vallan alla, sisäisesti ja ulkoisesti ahdistettuina. He pelkäsivät, että heidän Jumalansa oli menettänyt voimansa, kun Hän sallii kaiken tämän pahan tapahtua.
Profeetta lohduttaa kärsivää ja turvatonta kansaa puhumalla palvelijasta, jolle Herra antaa voiman, valitusta, johon Herra on mieltynyt. Juutalaista tulkintaperinnettä seuraamalla saamme huomata, että kyseessä olevalla palvelijalla tarkoitetaankin yhteisöä, Jumalan valittua kansaa. Profeetta haluaa rohkaista israelilaisia muistuttamalla heitä, että he ovat näitä valittuja, joista Jumala on luvannut pitää huolta, ja että heille on annettu suuri tehtävä kansojen joukossa.
Herra lupaa ohjata kansaansa niin, että se edistää rauhaa kansojen keskuudessa ilman huutoa ja melua. Herran lupaa pitää huolta palvelijastaan niin, että sen hiipuva liekki ei sammu eikä se koskaan kokonaan murru. Herra on laskenut henkensä kansansa ylle ja antaa sille voiman ja viisauden opettaa ihmisiä lähellä ja kaukana.
Suunnilleen 600 vuotta tämän profeetan lohdutuksen jälkeen Jeesus nasaretilainen kastettiin Jordan virrassa ja taivaasta kuului Israelin Jumalan ääni ”tämä on minun rakas poikani, johon olen mielistynyt”. Pyhä henki laskeutui hänen päälleen kyyhkysen muodossa.
Kun Jeesus sitten oli täyttänyt ihmeellisen tehtävänsä kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan, hänen seuraajansa alkoivat uskoa, että Jumalan kansa ei tarkoita enää vain juutalaisia ja israelilaisia, vaan kaikkia, jotka ottavat kasteen ja uskovat Jeesuksen olevan heidän pelastajansa ja kuninkaansa. Jeesus oli käskenyt kastaa kaikki kansat hänen opetuslapsikseen ja opettaa heitä Hänen opetuksillaan. Jumalan huolenpito ja Hänen antamansa tehtävä elää Hänen tahtonsa mukaan kuului kaikille.
Kirjeessä Tiitukselle kirjoittaja opettaa kristityiksi kastettuja seurakuntalaisia, Kristuksen kirkkoa, Hänen tosi kansaansa, siitä mitä kolmiyhteinen Jumala on tehnyt heidän vuokseen: ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.”
Nyt, 1800 vuotta Tiituksen kirjeen kirjoittamisen jälkeen, tuo sama lupaus pätee yhä. Kristukseen kirkkoon kastetut kristityt ovat Jumalan kansa, Hänen perheensä jäseniä, Hänen luomiaan, lunastamiaan ja pyhittämiään Herran palvelijoita, joille Jeesus on avannut tien ikuiseen elämään.
Kun seuraamme Jeesuksen opetuksia, ja rakastamme Jumalaa yli kaiken, tahdomme ottaa Hänen rakkautensa lahjana vastaan. Kasteessa tuo lahja tarjotaan meille, ilman meidän hurskaita tekojamme, pelkästä armosta. Kasteen kautta tulemme seurakunnan jäseniksi, Kristuksen ruumiin jäseniksi, jonka pää itse Kristus on. Hänessä kiinni pysyen saamme opettaa hänen tahtoaan ihmisille lähellä ja kaukana. Pyhän Hengen kautta hän edelleen lohduttaa meitä, tekee rakkauden työtään meissä ja ihmissuhteissamme. Hänessä kiinni pysyen pysymme kiinni totuudessa ja oikeudessa.
Niin kuin Israelin kansa Babyloniassa, mekin elämme täällä maan päällä kaukana todellisesta kodistamme, taivaan kodista. Aika ajoin meidänkin turvallisuudentunnettamme koetellaan ja epäilemme onko hyvä Jumalamme menettänyt voimansa, kun maailman ja ihmisten pahuus käy silmille jopa täällä Espoossa. Meistä saattaa myös näyttää, että suomalainen Jumalan kansa, oma luterilainen kirkkomme, on kuin murtunut ruoko tai lampun hiipuva liekki. Jumalaton suvaitsemattomuus kasvaa ja kirkon jäsenyyden merkitys hämärtyy.
Silloin saamme muistaa kasteen lahjaa, lupausta ja liittoa. Jeesus on lunastanut meidät vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Me olemme Hänen. Hän on meidät nimeltä kutsunut. Vaikka meidän uskomme järkkyisi ja rohkeutemme horjuisi, Hänen rakkautensa meihin ei järky, eikä Hänen rauhanliittonsa horju.
Eikä Hänen rakkautensa pysähdy meihin. Hänen lahjastaan riittää jaettavaksi eteenpäin. Hänen liittonsa on tarkoitettu kaikille. Jos joku ei tahdo tätä rakkautta ottaa vastaan, emme kuitenkaan saa kääntää selkäämme hänelle. Hän on lähimmäisemme ja meidän kuuluu osoittaa hänelle laupeutta.
Uskossa Jeesukseen, Hänessä ja Hänen ruumiissaan kiinni pysyen olemme turvassa. Tässä maailmassa ei ole mitään turvaa, mutta Kristuksessa on. Hän rakastaa meitä, eikä mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan. Ei Tuska, ei ahdistus, ei vaino, ei nälkä, ei alastomuus, ei vaara, ei miekka. Ei kuolema, eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Aamen.
noh noh
Kannattaa pitää mielessä että että Sami Marte on Suomen ev.lut. kirkon pappi, ja jos avaat sellaisen kirjan kuin Katekismus erinäisistä kastetta käsittelevistä kohdista, löydät hyvinkin samansävyistä kirjoittelua kasteen tiimoilta. Myös Raamatusta voi katsastaa vaikkapa kohdat Room. 6:3–4 tai 1. Piet. 3:21 lainaamiesi varsin yksipuolisten kohtien ohelle.
En usko että kukaan tämän keskustelun osaanottajista on sitä mieltä että kaste yksin pelastaa ihmisen tai että Jumalan toiminta olisi ehdollistettu sille, heittävätkö ihmiset toistensa päälle maljasta vettä vaiko eivät.
"(kasteessa) Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin." sanoo katekismus.
Ja eipä Raamatussa montaa kertaa kolminaisuuttakaan monesti mainita, mutta kyllä se vaan minusta siitä puhuu...
...
- Kyllä sitä itse kukin on tullut Teologiaa opiskeltua, vaikka en pappi olekaan. Olen kyllä perillä siitä, mitä Katekismus, Tunnustuskirjat, Yksimielisyyden ohje ja Luterilaisuus yleensäkin on kasteesta mieltä, mutta en allekirjoita ainuttakaan mainituista, koska ne eivät ole Raamatun mukaisia. Katekismuksesta voimme siis kyllä tutkia, mikä on Luterilaisen kirkon näkemys ko. asiasta, mutta itse tässä puhuinkin siitä, että mikä on Raamatun näkemys ko. asiasta.
Heikki Hietanen: "Myös Raamatusta voi katsastaa vaikkapa kohdat Room. 6:3–4"
- Kyllä, mutta suosittelen huomioimaan sen, kenelle Paavali tässä kirjoittaa, kun puhuu [Room. 6:3] jakeessa "meistä". Hän kirjoittaa jo uskossa oleville, Kristuksen seuraajille ... tätä tuskin voidaan soveltaa nykyiseen Luterilaiseen kastekäytäntöön, koska luonnollisesti, eivät vauvat ole uskoaan tunnustaneet ja siten eivät seuraa Jeesusta Kristusta ... eivätkä he edes vielä siihen kykenisi.
Heikki Hietanen: "tai 1. Piet. 3:21 lainaamiesi varsin yksipuolisten kohtien ohelle. "
- Pietari kertoo, että Nooa pelastui perhekuntineen arkissa, ei vedessä. Lainaan Pietarin kirjettä korjattuna kirkkoraamatun käännösvirheestä. Jakeessa 21 ei ole lainkaan sanaa "vesi", joten käännös "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa - kasteena..." on virheellinen.
1.Pietarin kirje:
3:20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan nyt tekin pelastutte. Kaste ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Nooan aikana vesi hukutti jumalattoman maailman, mutta arkki toi pelastuksen valituille. Pelastummeko nyt maailmalta ottamalla vesikasteen? Emme. Pelastus ei ole paluuta vesikasteeseen eikä vesikaste vaikuta sitä, mitä Pyhä Henki vaikuttaa meissä sanan kautta. Lopullinen pelastus saavutetaan pysymällä Kristuksessa uskon kautta ja vaeltamalla Hengen mukaan pyhityksessä. Vesikaste ei siirrä meitä kuolemasta elämään eikä pidä meitä pelastetussa tilassa.
Heikki Hietanen: "En usko että kukaan tämän keskustelun osaanottajista on sitä mieltä että kaste yksin pelastaa ihmisen tai että Jumalan toiminta olisi ehdollistettu sille,"
- Siinä tapauksessa ei olla lojaalisia Luterilaisuuden viralliselle opetukselle. Lutherin teologiassa usko Jeesuksen tekemään vanhurskauden tekoon ei riitä tuomaan pelastusta vaan sen lisäksi uskovaisen on otettava kaste. Ilman kastetta ei kukaan voi pelastua ja olla kristitty, jos Lutheria ja tunnustuskirjoja on uskominen:
"Olemme nyt käyneet lävitse yhteisen kristillisen opin kolme pääkohtaa. Niiden lisäksi on vielä puhuttava kahdesta sakramentistamme, jotka Kristus on asettanut ja joiden sisältö on myös opetettava ainakin lyhyesti ja helppotajuisesti kaikille kristityille, koska ilman niitä kukaan ei voi olla kristitty."
"Lisäksi meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua." (Iso Katekismus, Neljäs osa, Kaste." http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html)
"Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä." (Augsburgin uskontunnustus, IX Kaste. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html)
Uskon ja kasteen välisestä merkityksestä kertoo myös luterilaisten seuraava opetus rippiin liittyen:
"Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä. Aivan samoin on täysi-ikäisen täytynyt ensin kuulla, että (Mark. 16:16) "se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu", vaikka he alkuun jäisivätkin epäuskoon ja vasta vuosikymmenen kuluttua saisivat Hengen ja kasteen."" (Schmalkaldenin opinkohdat. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html)
Tässä käy ilmi jälleen kerran se, että uskon kohde on kasteen vesi eikä Kristus Jeesus ja hänen tekemänsä vanhurskauden teko. Jos ihminen on kuullut vuosia ennen kastetuksi tuloaan evankeliumia, ei siitä ole hyötyä ennen kuin hän ottaa kasteen ja saa Hengen kasteessa. Pelkkä usko Jeesuksen vanhurskauden tekoon ja evankeliumiin ei ketään hyödytä, jos hylätään sakramentti ja kasteen välittämä armo. Kastetta edeltävä usko muuttuu pelastavaksi uskoksi vasta sitten, kun uskova saa kasteessa luvatun Pyhän Hengen. Näin vain kaste välittää pelastavaa armoa ja sitä edeltävä usko ei vanhurskauttamiseen ja pelastukseen ilman kastetta mitään hyödytä. Kaste on ehdottoman välttämätön pelastukseen ja vain kasteelle tulevan kuolema on pätevä syy pelastua ilman kastetta. Tämä siis Lutherin virheellisen Raamatun tulkinnan ja väärän opin mukaan.
Kaste on ehdottoman välttämätön pelastumiselle luterilaisen opin mukaan. Se käy ilmi vielä seuraavista kohdista, mitkä ovat Tunnustuskirjoissa:
"Meidän täytyy siis pitää lujasti kiinni siitä, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa millään muulla tavalla kuin sanan ja sakramenttien välityksellä. Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse Perkeleestä." (Schmalkaldenin opin kohdat, Rippi. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html)
"... joka hylkää kasteen, hylkää samalla Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen, joka opastaa meidät sanaan ja sitoo meidät kasteeseen." (Iso Katekismus, osa 4, Kaste. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html)
Heikki Hietanen: "(kasteessa) Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin." sanoo katekismus. "
- Siinä tapauksessa Katekismus on ko. asiassa väärässä. kuin myös ristiriidassa Raamatun kanssa. Raamatussa ei ole ainuttakaan henkilöä, kuka olisi tullut vesikasteen seurauksena uskoon tai edes saanut siinä Pyhän Hengen. Edes Apostolit eivät saaneet vesikasteessa Pyhää Henkeä ja/tai uskoa. Raamatun mukaan uskoon tullaan sanan kuulemisen kautta. [Room 10:17.]
Roomalaiskirje:
10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Usko tulee siis sanan kuulemisesta, mutta tässä ei sanota sellaista, että usko tulee kasteesta tai kasteessa. Kaikki, jotka ottavat sanan vastaan, tulevat uskoon. [Apt 13:48; 1Tess 1:2-7; 2:13.] Sanan vastaanottaminen on Raamatussa samaa tarkoittava asia kuin uskoontuleminen ja se johtaa uudestisyntymiseen ennen vedellä kastamista. [Joh 1:12,13; 17:8; Jaak 1:18; 1Piet 1:23; Tiit 3:5; Apt 10:43-48; 11:11-18; 15:7-11.]
Selvä peli.
Käsitin että sinulla on sanottavaa nimenomaan Samin teologiasta ja sen sopivuudesta luterilaisen seurakunnan internetsivuille.
Kritiikkisi olikin kohdistettu suoraan luterilaiseen oppiin ja traditioon, joka mielestäsi tulkitsee Raamattua väärin. Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi ja luterilaisella kirkolla omaansa.
Omalta osaltani tämä oli tässä.
Game over.
Kirjoituksistani voi toki keskustella, mutta näyttää siltä että sinä JoN et kaipaa keskustelua, vaan tahdot yksiselitteisesti tuomita kastetta koskevan oppimme ja käytäntömme vääräksi. Sen olet jo useampaan kertaan taitavasti ja vaivaa säästämättä tehnyt. Koitan tässä vielä lyhyesti selittää omaa uskoani ja sen suhdetta luterilaiseen oppiin, mutta en ala vääntämään kanssasi enempää.
Kun luen Raamattua, tulkitsen sitä kirkkomme opin mukaan. Lapsikasteesta ei Raamatussa puhuta suoraan, joten tukeudun oppiin ja ainakin 1800 vuotta jatkuneeseen käytäntöön kastaa myös pieniä lapsia. Oppimme mukaan lapsikaste saa myös raamatullista tukea esim. UT:ssa mainittujen perheiden ja perhekuntien kasteista, Jeesuksen asennoitumisesta lapsiin sekä kristillisen kasteen ja juutalaisen ympärileikkauksen samankaltaisesta asemasta liiton merkkinä Jumalan ja Hänen valittujensa välillä.
Vähimmillään ”vesikasteessa” on mielestäni kysymys näkyvään kristinuskoa tunnustavaan seurakuntaan liittämisen "maallisesta riitistä", mutta en kuitenkaan usko, että ne UT:n kohdat joita yllä on lainailtu kuvaavat vain hengetöntä vedellä lotraamista. Tahdon uskoa, että Pyhä Henki toimii kasteessa. Silloinkin, kun vauva kastetaan, eikä ymmärrä toimituksesta mitään. En väitä itsekään ymmärtäväni Pyhän Hengen toimintaa, enkä halua asettaa sille ehtoja. Siksi myös kysymys siitä, pitääkö uskoa ennen kastetta vai kastaa ennen uskoa on mielestäni täysin turhaa kumpi-oli-ensin-muna-vai-kana –kinaamista.
Pelastuksen kannalta oleellista on ehdottomasti usko Jeesukseen Kristukseen. Tästä taitavat lähes kaikki kristityiksi itseään kutsuvat olla samaa mieltä. Ja ajattelen, että uskova ihminen tahtoo myös noudattaa Jeesuksen käskyä ja tulla kastetuksi, tai jos hänet on kastettu jo lapsena, hän saa luottaa tämän kasteen pätevyyteen. Joka tapauksessa usko, joka on oikeaa uskoa, on mielestäni Jumalan aloitteesta syntynyt, eikä koskaan vain ihmisen omien ratkaisujen ja ponnistelujen tulosta.
Uskon, että pelastus on ihmisten omissa käsissä vain siltä osin, että heitä ei väkisin pakoteta pysymään siinä. Pelastus on antautumista Jumalan rakkaudelle, luottamusta Hänen pelastustekoonsa. Vauva, joka imee äitinsä tissistä kaiken tarvitsemansa ja on täysin riippuvainen vanhempiensa rakkaudesta, on mielestäni aika hyvä esikuva meidän ja Jumalan välisestä suhteesta – oikeasta uskosta ja luottamuksesta Jumalan huolenpitoon. (Kuka siis kelpaisin paremmin ”uskovien” kasteelle?)
Ajattelen, että Jeesuksen armon ja rakkauden torjumista on se, että asettaa oman tahtonsa, tekonsa ja voimansa Jumalan rakkauden edelle tai sen ehdoksi. Että meidän täytyisi ensin tehdä jotain, jotta Jumala hyväksyisi meidät. Vain Jeesuksen teko riittää. Siihen saamme luottaa kaikessa, myös uskomisessa ja kasteessa.
...
ᅟ
ᅟ
* Sami Marte: "Oppimme mukaan lapsikaste saa myös raamatullista tukea esim. UT:ssa mainittujen perheiden ja perhekuntien kasteista..."
- Perhekunta (oikos) tarkoittaa yleensä koko taloutta, johon kuuluivat orjat, orjattaret, samassa taloudessa asuvat sukulaiset jne. Tämän johdosta monet lukevat myös sylilapset tämän käsitteen alle. Sekä lapsikaste- että aikuiskastekäytännön puoltajat esittävät varmana omia tulkintojaan tämän "oikoksen" laajuudesta. Mielestäni olennaisia kysymyksiä tässä yhteydessä ovat:
... Mitä Luukas ja Paavali tarkoittavat "oikoksella"?
... Edellytettiinkö jokaiselta "oikoksen" jäseneltä"omantunnon herätystä, halua saada synnit anteeksi ja ottaa vastaan Jeesus Kristus Vapahtajanaan ja Herranaan sekä halu saada kaste, niin kuin Raamatussa annetaan ymmärtää?
... Viittaako konteksti kussakin kohdassa siihen, että sylilapset luettiin termin "oikos" merkityspiiriin?
Jos perhekunta on subjektina, viittaako predikaatti sellaiseen toimintaan, jota sylilapset voivat tehdä? Jos esimerkiksi kirjoitan "perhekunta hiihtää", voimme olettaa, että kaikilla perhekunnan jäsenillä on sukset, he ovat sen verran liikuntakykyisiä, että voivat harrastaa hiihtoa jne. Toisaalta voimme ehkä käyttää termiä "koko perhekunta lähti hiihtämään", vaikka tarkasti ottaen kolmen kuukauden ikäiset kaksoset olisi viety naapuriin hoitoon ja viisi muuta perheenjäsentä olisi lähtenyt ladulle.
Perhekunta saatettiin määritellään esimerkiksi Korneliuksen tapauksessa siten, että sukulaiset ja ystävätkin kuuluvat perhekuntaan. [Apt 11:14] :"Hän puhuu sinulle ja niiden sanojen voimasta sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi". Ja kun aloin puhua, laskeutui Pyhä Henki heihin, niin kuin alussa meihin."
Näin ollen perhekunta –termiä (oikos) ei voida käyttää synonyymisesti suomenkielen "perhe-sanan" kanssa. Tämä puolestaan viittaa siihen, että termin käyttö voi olla melko joustavaa. Perhekunta puhui kielillä, kuuli julistettua evankeliumia ja uskoi evankeliumiin. Nämä predikaatit viittaavat yksiselitteisesti siihen, että niihin liittyvinä subjekteina ei voi olla sylilapsi.
ᅟ
ᅟ
* Sami Marte: "...Jeesuksen asennoitumisesta lapsiin..."
- Millä tavoin Jeesuksen asenne liittyy mitenkään kasteeseen? Päinvastoin kyseisissä jakeissahan Jeesus selvästi siunaa heitä, ei suinkaan kasta heitä. Kyseisessä kontekstissa ei puhuta minkäänlaisista kasteita.
ᅟ
ᅟ
* Sami Marte: "...ja juutalaisen ympärileikkauksen samankaltaisesta asemasta liiton merkkinä Jumalan ja Hänen valittujensa välillä."
- Huomaa, että ympärileikkaus oli liiton merkki eikä itse liitto tai sen solmiminen, eikä ympärileikkaus saanut aikaan uskoa, sillä usko oli Abrahamilla jo ennen ympärileikkausta ja myös liitto oli tehty tätä aiemmin. [1Moos 15 ja Room 4!] Näin ollen kastekaan ei ole sen enempää kuin merkki siitä liitosta, mikä on !!!sydämeltään ympärileikattujen!!! ja Jumalan välillä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta. [1Piet 3:21; Room 2:28,29; Kol 2:11-13.]
Itseasiassa, Uudessa liitossa saadaan uskon kautta luvattu sinetti eli Pyhä Henki. Uuden liiton ympärileikkauksen sinetti eli merkki ei ole vesikaste, vaan Pyhä Henki. Ympärileikkaus vastaa uudestisyntymistä ja Pyhän Hengen sinettiä eli merkkiä, joka on meidän sydämessämme, niin kuin ympärileikkauskin oli VT:ssa merkki lihassa. VT:ssa ympärileikkaus suoritettiin ihmiskäsin, mutta UT:ssa Kristuksen ympärileikkaus tehdään ilman ihmiskättä, koska liha pois riisutaan Kristuksen ympärileikkauksella. Kristuksen ympärileikkaus on !!!sydämen ympärileikkaus Hengessä!!! eli Hengellä kuolettakaa lihan teot, niin te saatte elää vanhurskasta elämää. Ympärileikkaus ei vastaa UT:ssa kastetta.
ᅟ
ᅟ
* Sami Marte: "Tahdon uskoa, että Pyhä Henki toimii kasteessa."
- Miksi et mieluummin halua usko siihen, mitä Raamattu kertoo Pyhän Hengen toiminnasta ja kasteesta? Ei kaste ole minkäänlaista magiaa tai taikuutta, vaan ihan normaali tilanne, missä uudestisyntynyt uskovainen tunnustaa uskonsa kyseisellä julkisella menolla; voidaan siis puhua ns. uskon kuuliaisuudesta. Lisäksi Raamatussa ei ole yhtä ainoaa kohtaa, missä Pyhä Henki olisi tullut esim. opetuslapsien päälle (epipipto+epi) vedellä kastamisen hetkellä. [Apt 2:1-4; 812-20; 10:43-48; 19:1-7.] ... tai kenenkään muunkaan päälle.
ᅟ
ᅟ
* Sami Marte: "Siksi myös kysymys siitä, pitääkö uskoa ennen kastetta vai kastaa ennen uskoa on mielestäni täysin turhaa kumpi-oli-ensin-muna-vai-kana –kinaamista. "
- Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Raamatussa ei mainita yhtään tapausta, missä olisi kastettu jumalattomia, jotka eivät usko koko sydämestään tai sylilapsia, jotka eivät osaa ilmaista uskovansa eivätkä voi uskoa, koska uskoon tarvitaan ymmärrystä.
Uudessa Testamentissa annetaan ymmärtää, ettei meidän ole lupa kastaa ketään, ellei hän ensin usko Jumalan sanaan Kristuksesta. Tämä käy parhaiten ilmi etiopialaisen eunukin (hoviherran) kastetapahtumasta. [Ap. t. 8:35-39] Filippus julisti hoviherralle evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Kun hoviherra uskoi kuulemansa sanan, pyysi hän päästä kasteelle. Filippus asetti kastamiselle ehdon: jos hoviherra uskoi kaikesta sydämestään, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, niin hänet oli lupa kastaa. Muita ei ole lupa kastaa kuin niitä, jotka uskovat sydämessään Herraan. Kreikankielessä on tässä kohden käytetty sanaa `eksestin´, joka tarkoittaa "lain mukaan on lupa", "on luvallista" ja "on laillista". Sanaa on käytetty mm. jakeissa [Matt.12:2, 19:3 ja Apt.21:37]. Sana tarkoittaa, että "on lupa tehdä jotakin". Sana esiintyy Uudessa Testamentissa 32 kertaa ja on käännetty King James Versioniin 29 kertaa sanoilla "it is lawful" eli "on laillista" tai "lain mukaan on lupa".
...
Sami Marte: "Kasteessa tuo lahja tarjotaan meille, ilman meidän hurskaita tekojamme, pelkästä armosta. "
- Tässä olet valitettavasti väärässä. Kasteessa ei lahjoiteta yhtään mitään, eikä kasteen kautta lahjoiteta yhtään mitään. Kaikki lahjat, otetaan vastaan USKON kautta, ei minkään maallisen rituaalin. Paavali kirjoitti, että olemme saaneet uskon kautta pääsyn sisälle tähän armoon, jossa nyt olemme. [Room 5:1-2] "Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta." [Room 4:16]
Jumalan armoa ei oteta vastaan vesikasteessa vaan uskon kautta sitä ennen. Jumalan armo otetaan vastaan uskomalla evankeliumi ja muuttumalla mieleltään, kääntymällä Jumalan tykö. Jeesus ja apostolit julistivat, että kaikkien ihmisten on kaikkialla muututtava mieleltään. [Apt 17:30; Mar 6:12] Ilman mielenmuutosta ja uskoa ei kenelläkään ole pääsyä taivasten valtakuntaan. Uskoa ei puolestaan saada vesikasteessa vaan se syntyy sitä ennen Jumalan sanan kuulemisen vaikutuksesta tai ei sitten ollenkaan. [Room 10:17; Joh 12:42-50]
Sami Marte: "Kasteen kautta tulemme seurakunnan jäseniksi, Kristuksen ruumiin jäseniksi, jonka pää itse Kristus on."
- Tässäkin olet valitettavasti väärässä. Raamattu ei opeta tuollaista harhaoppia, vaan jokainen tulee Seurakunnan jäseneksi, Kristuksen ruumiin jäseneksi oman henkilökohtaisen USKON kautta, kasteella ei ole mitään tekemistä ko. asian kanssa. Esim. Paavali kirjoitti selvästi [Gal 3_26-27], että mm. galatalaiset olivat "uskon kautta lapsia Kristuksessa Jeesuksessa." Hän ei opettanut Jumalan lapseutta vesikasteen kautta vaan uskon kautta, minkä kautta saamme myös luvatun Pyhän Hengen. [Gal 3:1-14]
Sami Marte: "Silloin saamme muistaa kasteen lahjaa, lupausta ja liittoa."
- Väitteesi on hyvin epämääreinen ja harhaanjohtava. Raamattu ei puhu mitään "kasteen lahjoista", "kasteen lupauksista" tai "kasteen liitosta" ... muista kun opetat, että mainittuja on vain kirkkokuntien opetuksissa, ei Raamatussa. Raamattu ei tunne ainuttakaan mainitsemaasi käsitettä. Jos uskot siihen, että sait syntisi anteeksi kasteessa ja pelastuit kasteen suorittamisen ansiosta, on uskosi kohde väärä. Me emme tule osalliseksi sovituksesta vesikasteen toimitushetkellä vaan uskomalla evankeliumin sanoma ennen kuin otamme vesikasteen.