Vaikene, ole hiljaa

Lähden perjantaina Veslkolaan hiljaisuuden retriittiin. Siitä syystä olen viime päivinä miettinyt paljon hiljaisuutta. Tuntuu, että hiljaisuus on nykyään harvinaista. Joka puolella meidän ympärillä on jotain ääntä. Myönnän, että itsekin laitan kotona tv:n päälle, vaikka en sitä todellakaan sillä hetkellä katsoisikaan. Tärkeintä on, että taustalla on jotain ääntä, erityisesti silloin, kun olen yksin kotona.

Usein kaiken hälinän ja melun keskellä unohtuu kuunnella omia ajatuksia ja Jumalan puhetta. Sitä ei vain kuule kaiken muun viedessä huomion. Myös Vanhan testamentin profeetta Elia sai kokea tämän: Herran ääni sanoi [Elialle]: "Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi." Nousi raju ja mahtava myrsky ja se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1. Kun. 19:11-13)

Monesti Jumalan puheen kuulee parhaiten silloin, kun on hiljaa. Tärkeintä ei ehkä ole ulkoinen hiljaisuus, se, ettei ympäriltä kuulu yhtään mitään. Tärkeämpää on oma sisäinen hiljaisuus ja se, ettei päässä pyöri tuhatta asiaa kerralla. Silloin on helposti niin "kiire", ettei ehdi rukoilemaan ja kuuntelemaan mitä Jumalalla on sanottavaa. Hiljaisuus avaa oven rukoukselle ja rukous on puhetta Jumalan kanssa. Muista siis välillä olla hiljaa! "Vaikene puhe huulten, vain sydän puhua nyt saa." (virsi 560:1)