Hankkikaa tekin itsellenne elämä...

Viime viikonloppuna (17.-18.9.2011) vietettiin Espoon tuomiokirkonmäellä SyysMatin markkinoita. Viikonloppu oli mielestäni monella tavalla mukava ja antoisa. Taivaan Isä antoi aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin, räiskäleet ja lörtsyt tuoksuivat ja maistuivat, perinneseppien työpisteiltä kuului taonnan kalke ja pääsivätpä tapahtumavieraat myös hiljentymään ja nauttimaan Sanan antimista kaiken markkinahumun keskellä.

Itse osallistuin markkinoiden toteuttamiseen trubaduurina lauleskellen pääosin mollivoittoisia hengellisiä lauluja Samin kanssa. Pidin tehtävästäni kovasti. Itselleni jäi sellainen näppituntuma, että laulumme ja soittomme oli valtaosalle mielekäs markkinatunnelman ryydittäjä.

Olimme juuri veisanneet virren ”Oi, Herra, luoksein jää”, kun eräs herrasmies käveli eteemme sanoen, nähneensä elämää sen verran reissuillansa, että olisi viisaampaa jos nyt hankkisimme itsellemme elämän toistamatta vain aiemmin sanottuja ja kuluneita fraaseja. Tämä oli jotenkin pysäyttävä ja harmillinenkin hetki. Koimme samanaikaisesti lievää sääliä toisiamme kohtaan. Hän meitä kohtaan, koska olimme silmissänsä selvästikin heikkomielisiä hölmöjä, jotka sen kummemmin pureksimatta tukeutuvat toisten aiemmin lausumiin asioihin. Me taas säälimme häntä harmitellen sitä, että tuskin hänkään ihmisen elämän kaipuuseen mitään uutta ja mullistavaa on keksinyt, kunhan vaan sanoi jotain sanomatta kuitenkaan lopulta yhtään mitään.

Totuuden etsintä on elämän hankkimista, oikeammin sanottuna elämän saamista ja omistamista. Ihminen joutuu reissuillansa pettymään monenlaisiin ilmiöihin ja hyvän elämän markkinamiehiin. Ensin makealta maistuvat asiat muuttuvat nopeasti karvaiksi tai menettävät makunsa kokonaan. Koetellut, sukupolvesta toiseen kestävät asiat saattelevat meitä totuuden tuntemiseen. Joskus tämä pistää sisintä, satuttaa ja ärsyttääkin. Joudumme nimittäin totuuden valossa kohtaamaan myös oman pienuutemme ja kyvyttömyytemme. Lopulta saamme kuitenkin turvautua Jeesuksen rakkauteen, huolenpitoon ja armoon lausumalla Pietarin ja hänen jälkeensä monen muun totuuden etsijän tavoin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”