Sivun toiminnot
Voittoja ja tappioita
Kirjoittanut Risto J. Saarinen
—
kirjoitettu: tiistai 01. huhtikuuta 2008, 15.08
—
viimeisin muutos:
tiistai 01. huhtikuuta 2008, 15.08
Tappion kokeneen ihmisen kuva on useimmiten varsin puhutteleva. Pettymys, henkinen uupumus ja suru tunkevat kuvasta ulos voimakkaalla ja koskettavalla tavalla. Muistan historian oppikirjastani New Yorkissa vuonna 1929 otetun valokuvan, missä pörssiromahduksessa kaiken omaisuutensa hävinnyt sijoittaja seisoi toivonsa menettäneenä Wall Streetillä ase ohimolle suunnattuna. Muistan myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelaajien tyhjän katseen omissa kotikisoissa Ruotsille hävityn puolivälieräottelun jälkeen. Tappioksi kääntynyt varmalta näyttänyt voitto oli katkera ja vaikea pala nieltäväksi. Katse oli suunnattuna tyhjyyteen ja kasvot kostuivat muustakin kuin ottelun tuoksinassa vuodatetusta hiestä.
Voittajan on sen sijaan helppo hymyillä ja useimmiten isomman tai pienemmän voiton kokenut ihminen onkin yhtä hymyä. Tappion mukanaan tuoman epätoivon sijasta ihminen tuntee voiton hetkellä olevansa melkeinpä haavoittumaton. Aivan, kuin mikään ei voisi milloinkaan satuttaa ja poistaa voiton huuman keveyttä elämän todellisuudesta.
Elämän realismi asettaa voittomme ja tappiomme tunnekuohujen laannuttua oikeisiin mittasuhteisiin. Yksikään kokemistamme ajallisista tappioista, olivat ne sitten aineellisia tai henkisiä, ei ole niin suuri, ettei elämä notkahduksen ja suruajan jälkeen voisi ottaa uudestaan ilmaa siipiensä alle. Samaten edes suurimmat voitot eivät kanna meitä elämässä määräänsä pidemmälle tai ratkaise elämän ongelmia ja kysymyksiä sen suuremmassa mittakaavassa. Sekä voittojen että tappioiden jälkeen olemme yhä siinä tilanteessa, missä meidän tulee käydä rohkeasti ja luottavaisina uusiin eteemme tuleviin haasteisiin. Viisaasti menneeseen suhtautuen voimme kuitenkin tehdä sen edes hieman viisaampina ja vahvempina.
Joskus voittojen ja tappioiden sekamelskassa erehdymme ohittamaan elämän tärkeimmät ja merkittävimmät kamppailut. On valitettavaa jos vähemmän merkitykselliset asiat vievät huomiomme niin voimakkaasti, että emme huomaa keskittää ajatuksiamme kaikkein ratkaisevimpaan tappioon ja suurimpaan voittoon. Pintapuolisemmankin tarkastelun rehellisenä lopputuloksena olisi väistämätön huomio siitä, että olemme hävinneet taistelun syntiä vastaan. Tahtomme, sanamme ja ajatuksemme ovat alttiita johtamaan meidät tekoihin, jotka eivät täytä Jumalan oikeudenmukaista rakkauden tahtoa. Hänen pyhän tahtonsa edessä koemme väistämättömän ja kohtalokkaan tappion. Tästä tappiosta ei nousta pelkän elämänkokemuksen tai henkisen eheytymisen kautta. Sen seuraamukset ovat lopulliset ja iankaikkiset ellei maailman historian suurin voitto saa sijaa sydämissämme. Meillä on se onni, että kohdatessamme oman syntisyytemme saamme tukeutua Kristuksen voittoon. Hän on sekä täyttänyt Jumalan tahdon että kantanut syntiemme rangaistuksen puolestamme. Hän siis siirtää meidät tappion katkeruudesta voiton iloon, kantaa meidät synnin rangaistuksen alta iankaikkiseen elämään.
Kun taas kamppailemme elämän kilparadalla, kannattaa meidän muistaa, että mitä tahansa vastaamme tuleekin, antaa Kristuksen osaksemme koitunut voitto kestävän turvan sen kohtaamiseen. Hän on luvannut olla läsnä elämämme jokaisena päivänä kantaen meitä niin ajassa kuin iankaikkisuuteen saakka.
.
Kirjoittanut:
Jade Laurila
-
tiistai 01. huhtikuuta 2008, 17.15
Tää oli aika mielenkiintoinen kirjoitus, ja aika hyväksi kai mulle. Tappio eräässä tietyssä asiassa pelottaa ja ahdistaa mua ajatuksena, en haluaisi tulla torjutuksi sellaiselta suuremmalta taholta, enkä vois estää itteäni pettymästäkään, jos saisin negatiivista palautetta. Oikeastaan olen jo päättänyt luopua siitä jutusta kokonaan, koska en usko itseeni läheskään tarpeeksi, ja koska on tyhmää ottaa taas kiinni sellaisesta "haaveesta" vain siksi, että muut painostavat.
Mutta pitää muistaa tuo, että aina voi taas jatkaa eteenpäin. Usein se tuppaa hieman unohtumaan...
Mutta pitää muistaa tuo, että aina voi taas jatkaa eteenpäin. Usein se tuppaa hieman unohtumaan...
:o)