Aurinkoistakin.

Aika kuluu hurjan nopsaan. Yhtäkkiä onkin jo joulukuu, minne katosi päivät? Ihan vasta äskenhän aurinko paistoi, eikö? Juurihan oli lämmintä ja valoisaa, ja nyt on pimeää, kylmää, märkää.

Kohta on joulu. Tänään sai avata joulukalenterin ekan luukun. Tässä vaiheessa viimeistään iskee paniikki: enää 24 joulukorttia tekemättä, eikä yhtäkään lahjaa vielä ole... No ei mikään kiire silleen, mitäs sitä suotta stressaamaan. Jos nyt tänä jouluna panostusta ei oo ihan niin paljoa, tuskin maailma siihen kaatuu. Ne kortit yritän saada tehdyksi, mutta lahjat voi olla jotain ei-niin-panostettuja. Sitäpaitsi perheen lahjat tiedänkin jo.

Nykyään pitäis olla tehokas ja superhyperpro kaikessa, pitäisi saada hommattua lahjoja, ja juuri sen oman lahjan pitäisi olla paras. Lisäksi olis saatava ihanat lahjat, parhaat koko kaveripiiristä. Mulle itselle antaminen on paljon tärkeämpää, tykkään vaan antaa lahjoja ja huomionosoituksia. Rakastan yllätyksiä, on ihanaa sekä tulla yllätetyksi että yllättää muut. Yllärit on aina parhaita, ja etenkin tykkään siitä muiden yllättämisestä ja ilahduttamisesta.

Se tehokkuus ei ehkä kuitenkaan ole tärkeintä. Pitäis nyt, joulun alla, muistaa pysähtyä ja kuunnella joulun sanomaa. Kuunnella itseään ja sitä, mikä on oikein. Kiltteys, ystävällisyys, muiden huomioonottaminen ja ilahduttaminen... Pyritään kaikki siihen nyt, edes näin kerran vuodessa ennen joulua, kun tontut on tarkkailemassa. Hienointa on olla oma itsensä ja saada muut sillä hymyilemään.

Näin adhd-päivän päätteeksi oli hyvä kirjottaa tällanen pikablogi. Iloista joulunodotusta kaikille, ei stressiä, ei huolta huomisesta, päivä kerrallaan ja sitä rataa. Kaamoksen keskellä mikään ei piristä niin paljon kuin aurinkoinen hymy! :)