Kielletyn omenan maku

"Älä koskaan rupee polttamaan tupakkaa, ethän? Se on paha juttu."

"Joojoo. En en." <Mikä siinä oikein on pahaa? Pitäisikö kokeilla? Ei kai yksi kerta haittaa? Mikä siitä tekee niin pahan?>

Tämä on tietenkin väärin. Kyseenalaistetaan toisen neuvo ja tuotetaan itselle suuri riski. Mutta onko kaikki tällainen pahasta? Jos vaikka kieltoon ei ole pätevää syytä?

Muistan, miten ala-asteella kävimme läpi uskonnontunnilla kristittyjen vainoja. Mietimme, mikä sai silloin ihmiset kiinnostumaan kristinuskosta. Opettaja sanoi, että juuri se että se kiellettiin niin jyrkästi. Ihmisiä rupesi kiinnostamaan, mikä on niin pahaa, että se pitää kieltää.

Itselleni kävi samalla tavalla. Puolet suvusta oli ollut sitä mieltä, että Jumalaa tuskin on, lakkaa siis murehtimasta ja nauti elämästä. Turha minun on käydä riparia, mitä siellä opitaan? Pelkkää huuhaata. Tietenkin kiinnostuin asiasta ja halusin tietää, mikä muka estää ihmisiä nauttimasta elämästään ja saa heidät murehtimaan. Onko se niin paha asia? Ja onko niin paha asia, jos otan selvää siitä?

Eli onko kielletyn omenan himoaminen niin pahaa? Jos äiti sanoo ettei saa kokeilla tuota reseptiä, koska hänellä se menee aina pieleen, onko niin väärin silti kokeilla sitä? Jos tuloksena on herkullinen kakku, joka vain ei äidiltäsi onnistunut, itse en näe siinä mitään pahaa.

Näyttää siis riippuvan kielletystä asiasta, onko sen tavoitteleminen väärin. Jos siihen on pätevä syy, kannattaa totella.