Kotona jälleen!

"Hyvää kesää, Jeesus myötä, kiitos tästä leiristä! Se - oli - KIVA! Wuhuu!" kaikki huusivat. Aijottiin lähteä jo bussille kun joku ehdotti viimeistä ponileikki-kertaa. Aluksi olin inhonnut tuota leikkiä, mutta nyt se kuuluu minun ja monen muunkin suosikkeihin. "Vatsa vatsa vatsaa vasten, kylki kylki kylkeä vasten..." Oli hauskaa jättää Hvittorp sillä leikillä.

Olin nauttinut leiristä ja viimeisenä iltana oli tunteet noussut pintaan ja kyyneleet silmiin. Vaikka ainoa en ollut... Lähtö leirille oli ollut arveluttavaa mutta leiri olikin ollut aivan MAHTAVA kokemus! Bussissa laulettiin sitten yhdessä ja kirjoiteltiin toistemme Raamattujen taakse terveisiä ja muistolauseita kuten: "Kiitti leiristä, oot ihana tyttö, en unoha koskaan <3 T.XXXXX" (En laittanut nimeä tuohon tarkoituksella...) Odotan leirin kuvien ilmestymistä tänne.

"Ok, mä lähen. Moikka!" "Moikka" "Hyvät jatkot!" Kauklahden kappelin pihaan kun bussi oli pysähtynyt ja väki alkoi lähteä, sitä näki tiiviiksi muuttuneen ryhmän hajoavan. Jokainen lähti omaan kotiinsa. Huomasi kyllä, miten olimme läheistyneet. Matkalla leirille lähes kukaan ei istunut kenenkään vieressä ja vain harva puhui. Nyt kaikki tosiaan olivat laulaneet ja rupatelleet. Erottaessa moikkailtiin ja halailtiin ja kaikki muistivat muiden nimet.

Tämä kokemus ei unohdu! Nähdään konfirmaatiossa tyypit!