Menneisyyden merkitys
Jaa, mietin sitä, mikä on merkityksellistä ihmisen menneisyydessä?
Otetaan kaksi tyyppiä: Henkilö A on elänyt elämänsä hyvin ja fiksusti, ei suurempia toilailuja (tottakai jokainen nyt joskus hölmöilee mutta mitään suuremmin mainittavaa ei ole) ja hän käyttäytyy eneddeen kuin kunnon tyyppi ainakin.
Henkilö B on menneisyydessään ollut raju ja hölmöillyt sitten A:nkin puolesta. Hän on kuitenkin parantanut tapansa ja elää nyt yhtä hyvin kuin A:kin.
Onko nyt sitten väliä, onko A vai B? Vaikka olisi mitä tehnyt, eikö nykyisyys ratkaise? Jos nyt käyttäytyy hyvin, millään muulla ei ole mielestäni väliä.
Itse sain huudot vuosien takaisesta tapahtuneesta, ihan kuin ei hävettäisi muutenkin jo tarpeeksi. Onko tämä tarpeellista? Eikö jokaisella ole oikeus hyvään nykypäivään ja huomiseen eilisestä riippumatta? Vai olenko nyt aivan väärässä?
Kuinka helppo/ vaikea on lähimmäiseltään saada anteeksi?
Tärkeän aiheen nostit esille
Isä meidän rukous antaa oikeaa suuntaa tähän: "niin kuin mekin..." On hyvä lähteä liikkeelle kuitenkin sitä edeltävästä: "Anna meille..." Jumala antaa meille Jeesuksen tähden anteeksi. Se on kaiken anteeksiantamuksen perusta. Sen varassa voi antaa anteeksi itselle ja toiselle. Sitä on hyvä muistuttaa: Koska Jumalakin on antanut - miksi en minäkin.
Jaetaan toisillemme anteeksiantamusta ja muistetaan antaa myös itsellemme. Koska Jumalakin on Jeesuksen tähden meille anteeksiantanut. Siinä on hyvä perusta uudelle alulle - joka päivä!
Kommentti
On eräs henkilö ja tällä ihastus. Henkilö on ujo eikä normaalisti uskaltaisi puhua ujoudestaan johtuen. Mitä jos henkilö _nyt_ keräis rohkeuden ja menis juttelemaan tälle ihastukselleen niin onko sillä menneellä ujoudella väliä? Henkilö voi päättää tämän rohkeudenpuuskan jälkeen itse pysyykö rohkeava vai "palautuuko" takaisin ujouteen.
Sait huudot.. mutta oikeastaan syyttä. Mielestäni huutajan pitäisi mennä itseensä kun noin vanhoja nostaa taas esiin.
Jokaisella on oikeus parempaan huomiseen ja jokaisella on siihen mahdollisuus. Jos muut eivät sitä suo.. vinkki.. älä välitä. Elä omaa elämääsi ja ota kommentit toisest sisään, toisest ulos. (Lähimmäisten kommentit sattuu.. ainakin ne ensimäiset, mutta niihinki tottuu)
Riippuu ihmisestä miten helposti tämä antaa anteeksi. Itse olen aina ollut lyhytvihainen (kyse on sekunneista kerralla) mutta jos kyse on esim perheenjäsenestä ni eiköhän lähimmäisenrakkaus voita kaiken vihan?