Olet täällä: Etusivu Jäsenet Timbre Blogi Uskonko todella?
Blogi
« toukokuu 2012 »
ma ti ke to pe la su
1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31
Blogi:
» Isä meidän 04.08.2011
» Pohtimisia 10.06.2010
Kaikki...
 
Sivun toiminnot

Uskonko todella?

Kirjoittanut Tiiu "Sukka" Bergkirjoitettu: sunnuntai 20. syyskuuta 2009, 17.24 viimeisin muutos: sunnuntai 20. syyskuuta 2009, 17.24
Joskus tuntuu, ettei usko ja toivo riitä.

Usko, toivo... Rakkaus.

Näistä aina puhutaan ja rakkauden sanotaan olevan se suurin. Ja kaikkialla sanotaan, että Jumala on rakkaus.

Jos siis sanon, että en usko rakkauteen, sanonko samalla, etten usko Jumalaan? Se on nimittäin niin vaikea käsite, rakkaus siis. Sen voi ymmärtää niin monella tavalla. Ja usein tuntuu, että se on vain myytti, kaunis tarina, josta kerrotaan juttuja eteenpäin.

Miksi siihen on niin vaikea uskoa? Rakkauteen? Miksi se tuntuu niin olemattomalta? Kyllähän sitä näkee ympärillään, tai ainakin kokee, että pitäisi nähdä. Tiiviitä perheitä, hyviä ystäviä, rakkaita lemmikkejä... Miksi en nää sitä, mikä ne luo ja mikä kaikkia luotuja yhdistää? Olenko sokea vai onko jokin asettunut minun ja rakkauden väliin niin, etten nää sitä?

Jos, niin mikä se on? Menneisyys? Katkeruus? Minä itse?

Tahdon rakastaa ja olla rakastettu, mutta se on vaikeaa. Miten saan uskoni rakkautta kohtaan takaisin ja pystyn taas sanomaan että onnelliset loput eivät ole vain keskeneräisiä tarinoita?

________________________

"Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas, kai vielä on paikka minulle keskellä vehreyden, niin vapaa on lapsi laitumellaan." (c)Indica - Lapsuuden metsä

...

Kirjoittanut: Joni Hartikainen - sunnuntai 20. syyskuuta 2009, 22.24
Tiiu Berg: "Jos siis sanon, että en usko rakkauteen, sanonko samalla, etten usko Jumalaan? Se on nimittäin niin vaikea käsite, rakkaus siis. Sen voi ymmärtää niin monella tavalla. Ja usein tuntuu, että se on vain myytti, kaunis tarina, josta kerrotaan juttuja eteenpäin."
---------------------------------------------------------------------------------------------
Et välttämättä usko. Rakkauden "konsepti" on loppujenlopuksi hyvin yksinkertainen, kunhan vain otetaan huomioon, että _mistä_ rakkaudesta puhutaan; Raamattu näet tuntee 4 erilaista Rakkauden muotoa:

"There are three types of love mentioned in the Bible. 1. agape (unconditional love) 2. eros (sexual love) 3. PHILEO (brotherly love or personal affection and it expects a return.) Jesus loves everyone with "agape" love, and He tells us to have "agape" love towards everyone. (It's pronounced A-gop-a)

There are four kinds of love: agape, philia, storge, and eros:

Agape: unconditional love, God for mankind

Philia: Philiadepia, the city of brotherly love, or love that exists between close friends.

Storge: Love that grows between family members.

Eros: sexual, exotic love "

http://wiki.answers.com/Q/How_many_different_types_of_love_does_the_bible_mention


... ja noin sama Suomeksi;

"1. Vaistorakkaus, kiintymys (storge)
Vaistorakkaus on tahdostamme riippumatonta sisäänrakennettua kiintymystä. Ns. äidinrakkaus on ainakin osittain vaistoon perustuvaa. Äidit - ja miksei isätkin - luonnostaan rakastavat lapsiaan ja pitävät heistä huolta. Tämä rakkaus ei synny lain vaatimuksesta ja rangaistuksen pelosta, vaan sisäisestä halusta. Vaistorakkaus synnyttää yhteenkuuluvuutta myös esim. sukujen jäsenten, luokkatovereiden, armeijan kämppäkavereiden ja työtovereiden välille.

2. Eros -rakkaus
Tämä on miehen ja naisen välistä kiintymystä kuvaava rakkauden laji. Se on enemmän kuin seksiä: romanttisuus ja ihastuminen sukupuolielämän lisäksi ovat eros -rakkauden ulottuvuuksia. Eros on ihanaa värinää toisen persoonan takia.

3. Ystävyysrakkaus (filia, filadelfia)
Tässä rakkauden lajissa on kysymys kumppanuudesta ja toveruudesta. Se on luonteeltaan kahdenkeskistä ja kahdensuuntaista, olemukseltaan vastarakkautta. Ystävyyttä saavat aikaan yhteiset tavoitteet, tehtävät ja toiminta. Se ei synny välttämättä ilman työtä ja vaatii myös aikaa. Ystävyysrakkaus ilmenee esim. kahden parhaan naisystävän välillä ja miehillä usein yhteenkuulumisena suurempaan joukkoon, esim. urheilujoukkueeseen tai työyhteisöön.

4. Jumalan rakkaus (agape)
Kun kaikki muut rakkauden lajit sisältävät aina myös vaatimusta, ovat itsekkäitä, Jumalan rakkaus on luonteeltaan itsensä antavaa ja uhraavaa. Se ei riipu rakkauden kohteen arvosta, vaan tekee kohteestaan arvokkaan. Se on rakkautta ilman ehtoja, yksipuolista hyväksyntää. Risti kertoo parhaiten tämän rakkauden suuruudesta. Jumala antoi kaikkensa, henkensäkin rakkautensa kohteen - siis meidän - puolesta."

http://www.kla.fi/keskustelu/index.php?topic=149.0

Sekavia ajatuksia.

Kirjoittanut: Jade Laurila - tiistai 22. syyskuuta 2009, 16.10
Heips Tiiu!

Mä olin vähän samoilla poluilla erityisesti tossa keväällä. Musta tuntui, etten edes osaa rakastaa, vaikka mä kuinka välitin mun kummitytöstä, mä en osannut _rakastaa_ sitä sillai niinko ajattelin että mun pitäis rakastaa sitä.

Tossa kesäkuussa cityllä isosena ollessa mulla tuli Koskisen Tiinan kans juttua tästä, et ehk rakkaus ei ookaan tunne. Kesti aika hemmetin kauan ees yrittää sisäistää se, mutta nyt oon alkanu oppia siihen. Miks rakkauden tarttis olla tunne? Miks sen pitäis olla sanoja, eiks se vois olla vaan sitä että tekee hyvin toista kohtaan?
Joskus luopuminenkin voi olla rakkautta, tai se, että lähtee pois. Jos lähtee pois tietäen että se on lopulta toiselle osapuolelle parempi, vaikka se hetkellisesti sattuisikin, se on mun mielestä rakkautta. R"akkaus tuntuu ja rakkaus sattuu", niinko PMMP:n yhdessä biisissä sanotaan. Rakkaus voi myös olla täynnä iloa ja onnea ja hyvää mieltä. Sitä se parhaillaan on. Mutta se voi myös satuttaa.

Tietysti siihen liittyy omat vaikeutensa, ja oikeastaan mä olen aika vahvasti sitä mieltä, ettei ihmisikä riitä rakkauden selvittämiseen. Pitää vaan koittaa toivoa, että sitten joskus (en sano taivaassa, koska oon vähän hukassa senkin suhteen tällä hetkellä...) me saadaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Mä toivon että säkin vielä näet sen, että aina on yksi joka rakastaa - Taivaan Iskä. Ja me muut tullaan hyvänä kakkosena vieressä! <3 tsemppiä.

Hieno kirjoitus - hyvä keskustelun avaus

Kirjoittanut: Ari Kunnamo - tiistai 22. syyskuuta 2009, 18.48
Usko rakkauteen?
Puhutaan rakkauden ammattilaisista. Minusta me ihmiset olemme kaikki rakkauden oppipoikia ja -tyttöjä. Olemme parhaimmillamme oppimassa jotakin tuosta suuresta - rakkaudesta.
Minusta tuntuu, että parhaassa suhteessa rakkauteen ja uskoon ja Jumalaan... elävät ne, joilla on halu oppia ja tuntea = ovat vasta matkalla rakkauden tiellä.
Ei meistä kukaan mestari ole eikä siksi tule. Höpinää riittää, mutta opetellaan edes!
Älyttömän hieno teksti! Kommentoikaa ja keskustelkaa asiasta!