Hanna Palonen                                                                                                                                                                                                                                              YSTAVAKIRJE

Nan Ping Road 360 # 10 Fl                                                                                                                                                                                maaliskuussa 2009

813 Kaohsiung City

Taiwan R.O.C..

tekstiviestit: +886 9 33326643

 

 

 

Kevainen tervehdys Kaohsiungista! Taalla tosiaankin on alkanut tarkenemaan oikein hyvin ja minakin vilukissa parjaan jo sandaaleissa. Joskin kevaan saat ovat aina oikulliset ja tosinaan voi merituuli puhaltaa hyisestikin. Kunnon sadetta ei ole vain kuulunut moneen kuukauteen, joten taytynee kai odotella toukokuun tienoilla alkavaa sadekautta, joka kestaa tuonne alkusyksyyn asti. Silloin taivaan katto aukeaa ja sadetta tulee ryopyten. Siiihen viela lisaksi tulevat muutamat taifuunit,jotka kesaaikaan usein pyyhkaisevat Taiwanin yli tuoden mukanaan myrskyisat vesisateet.

 

Ilmoista huolimatta elama Kaohsiungissa jatkuu melkein entiseen malliin tammikuisen naimisiinmenon ja haamatkamme jalkeen. Kiitos kaikista muistamisista! Postiluukkuun ropisi kirjeita ja paketteja, joita yhdessa Seanin kanssa availimme. Myos monet sahkopostiviestit kertoivat meille siita, kuinka olette ajatuksissa rinnallamme ja iloitsette yhdessa meidan kanssamme. Sean olikin aivan ihmeissaan kaikista lahjoista ja sanoi, etta kyllapa Suomessa on paljon rakastavia ihmisia. Kiitos, kun rukoilette puolestamme. Tama aviolitto ei ole niita tavanomaisimpia ja tulevaisuus on edessamme avoinna. Yhdessa haluamme kuitenkin etsia Jumalan hyvaa suunnitelmaa ja tehtavaa meille. Pyydammekin teidan rukoustanne, etta loytaisimme Jumalan tiet, missa ne sitten ikina kulkevatkin. Raamattu on tulvillaan lupauksia Herran hyvasta huolenpidosta kaikille luoduilleen, ja erityisesti niille, jotka luottavat ja turvautuvat haneen.

Saarnajan kirjassa (Saarnaaja 4) puhutaan siita, kuinka kaksin on hyva, toinen auttaa toistaan, on lamminta ja turvallista. Muistan, kuinka itseani on aiemmin askarruttanut jae 12, jossa sanotaan: “Yksinaisen kimppuun on helppo kayda, mutta kaksi pitaa puolensa, eika kolmisaikeinen lanka katkea helposti.” Jotenkin tuntui, etta eihan tama nyt oikein rimmaa, kun ensin puhutaan kahdesta ja sitten yhtakkia kolmisaikeisesta langasta. Kunnes sain vihdoin selityksen, joka on niin yksinkertainen, etta kuinka en sita tullutkaan ajatelleeksi. Kolmisaikeinen kestava lanka voisi kuvata kahta ihmista, jotka Jumala liittaa yhteen. Eli Herra itse on liiton kolmas osapuoli. Kuinka lohdullinen ja turvallinen ajatus. Kun kuljemme Herran askelissa, on kaikki kohdallaan. Jeesus on tie, totuus ja elama. Rukoillaan, etta Herra vahvistaisi uskoamme joka paiva..  

 

Haahumu on siis vaihtunut jo arkikiireisiin. Palatessani haalomalta takaisin tyohon enkelikodissa oli tapahtunut joitakin muutoksia, jotka vaikuttivat myos minuun. Aikaisemmin sosiaalihuollon kautta tulleet lapset ja oikeuden paatoksella tulleet koulukotilapset asuivat yhdessa talon neljannessa kerroksessa. Lapset paatettiin nyt erottaa ja saman rakennukset toinen kerros muutettiin suljetuksi koulukodiksi. Tama suunnitelma ei kuitenkaan ihan taysin toiminut, koska talla hetkella enkelikodissa on vain kaksi koulukotilasta. Niinpa suunnitelmaa muutettiin uudelleen niin, etta toisessa kerroksessa voi asua myos sosiaalihuollon lapsia, jotka ovat jo vahan vanhepia. He tarvitsevat opiskelurauhaa ja muutenkin vahan erityishuomiota valmistautuessaan itsenainseen elamaan sitten, kun he tayttavat 18 vuotta. Oma paaasiallinen tyopaikkani on nyt toisessa kerroksessa, joskin kayn neljannessa kerroksessa viela viikoittain opettamassa englantia.

 

Ilokseni voin todeta, etta kiinankielen taitoni on parantunut naiden kuukausien aikana enkelikodissa, mutta surukseni taytyy mainita, ettei tamakaan kielitaito oikein viela riita. Olen kokenut aika vaikeaksi loytaa omaa paikkaani tassa tyoyhteisossa. Onneksi nyt viime paivina olen saattanut aloittaa englannin opettamisen joillekin tytoille ja niin minulla on ihan oma vastuualue. Vajaalla kielitaidolla on vaikea luoda kontakteja ja ystavyyssuhteita. Muut tyontekijat tuntuvat olevan liian kiireisia ja tyollistettyja ottaakseen aikaa jutellakseen minun kanssani ja tytot ovat usein taas liian karsimattomia puhuakseen minulle hitaasti. Onhan se turhauttavaa heille, kun moneen kertaan joutuu toistamaan sanomaansa. Turhauttavaa se on minullekin. Yhteisesta leikinlaskusta olen auttamatta ulkona. Niin on joskus itsella yksinainen ja orpo olo. Muistaisitteko minua Herran edessa tassa asiassa.

 

Onneksi paikan evankelista on nyt ottanut tehtavakseen kerran viikossa istua kanssani tunnin ajan ja selittaa minulle selkokiinalla tyttojen elamantilanteita. Lopuksi myos rukoilemme tyttojen puolesta. Olemme nyt tavanneet kolme kertaa ja niista on ollut minulle paljon apua. Toivon, etta saisin muihinkin tyontekijoihin paremman kontaktin ja tietaisin, mita heidan kanssaan voisi puhua.

 

Muutama viikko sitten koin kauhunhetkia olessani ulkoilemassa kahden koulukotityton kanssa. Toinen heista oli vasta edellisena paivana muuttanut enkelikotiin ja toinen oli jo vanhempi asukas. Vein heidat laheiselle koulun urheilukentalle urheilemaan ja pidin heita tarkasti silmalla, niinkuin minua oli ohjeistettu. Kavelimme juoksurataa ympari ja kuljin tyttojen edella, koska ajattelin antaa heille hieman tilaa jutella keskenaan ja tutustua. Kului ehka minuutti, ja kun katsoin taas taakseni, huomasin kauhukseni, etta tytot olivat kadonneet. Juoksin hadissani ympari koulualuetta ja etsin heita, mutta pian minun oli hyvaksyttava, etta minut oli petetty.. Tytot olivat karanneet. Minun ei auttanut muuta kuin sydan itsesyytoksista raskaana soittaa enkelikotiin ja kertoa tilanteesta. Johtaja ja muut tyotoverit eivat kuitenkaan syyttaneet tai moittineet minua, vaan heilla on itsellaan samanlaisia kokemuksia ja sanoivat etta tama oli minulle oppimiskokemus. Niin, on aika kurjaa oppia, etta ei voi luottaa nuoriin tyttoihin, joilla on viattomat hymyilevat kasvot.

 

Seuraavan iltapaivana se tytto, joka on enkelikodin vanha asukas, otti enkelikotiin yhteytta ja tahtoi palata takaisin. Toinen tytto, uusi asukas, on edelleen poliisin etsimana teilla tietymattomilla. Enkelikotiin palannut tytto asuu talla hetkella eristettyna omassa huoneessa ja han ei voi olla muiden asukkaiden kanssa tekemisissa. Hanta kohdellaan nyt varsin ankaralla kadella, koska han on enkelikodissa oikeuden paatoksella ja han on karannut jo monta kertaa. Nyt han odottaa siirtoa toiseen koulukotiin, eika jaa enkelikotiin enaa kuin vain odotusajaksi. Viimeisina viikkoina olen johtajan pyynnosta kaynyt usein tapaamassa hanta hanen huoneessaan. Olemme yhdessa lukeneet Raamattua, rukoilleet ja laulaneet hengellisia lauluja. Toivon ja rukoilen, etta Jumala saa hoitaa ja koskettaa hanta ja johtaa hanet parannukseen, uuteen elamaan. Eilen jaoin hanen kanssaan hiukan omia kokemuksiani siita, kuinka Jumala voi antaa anteeksi synnit, parantaa sydamen haavat, toivottomuuden seka antaa uuden elaman ja valoisan tulevaisuuden toivon.

 

Eilen yhdessa taman tyton kansa lauloimme laulun, jonka han kertoi olevan hyvin tarkea hanelle. Viime vuonna enkelikodista oli tehty retki ja retken viimeisena paivana he olivat kaikki yhdessa laulaneet tata laulua. Tytto sanoi, etta tama laulu vielakin koskettaa hanta. Tassa se vapaana suomennoksena:

 

Jumala on rakkaudesaan luonut sinut ja minut

Meille kaikille on annettu kaunis unelma

Talla matkalla olemme yhdessa

Toinen toistamme tukien, halaten

Meidan rakkautemme voi muuttaa tata maailmaa

 

Me rakastamme,

Koska Jumala ensin rakasti meita

Vaikka olemme erilaisia

Voimme laulaa yhdessa

Matkallamme kohti rakkautta

 

Me rakastamme

Koska han ensin rakasti meita

Yhdessa jaksamme taas jatkaa matkaa

Ei tarvitse enaa lentaa yksin

Me hymyilemme

Ja annamme anteeksi

Niinkuin Jumalan rakkauden paikassa, Taivaassa

 

 

Hyvaa kevaan odotusta Sinulle ja Jumalan armon runsautta joka paivaasi!

 

Kaikista rukouksista ja tuesta kiitollisena, Hanna Palonen