Keväinen tervehdys!

 

Onkin taas vierähtänyt tovi viimeisestä kirjeestäni, joten nyt on hyvä aika istua koneen ääreen ja kirjoitella viimeisimpiä kuulumisia.

 

Kahden vuoden mandaarinikiinan kieliopinnoista on nyt suurin osa takana päin, jo puolitoista vuotta on vierähtänyt siitä kun aloitin Taipei Language Institutissa täysipäiväisen opiskelun. Tämän vuoden marraskuun puolivälin aikoihin pitäisi sitten “valmistua” eli rohkaista mieli ja ryhtyä työhön enkelikodissa, nuorten tyttöjen turvakodissa.

 

Kielikoulutus sisältää myös noin kuukauden käytännön harjoittelujakson, jonka aikana opittua voi kokeilla käytännän työelämässä, kuitenkin ilman varsinaista työvastuuta. Harjoittelujakson jälkeen palataan vielä kielikouluun, jossa harjoittelujakson aikana huomattuja kielitaidon aukkopaikkoja voi opettajan kanssa petrata ennen varsinaisen työn aloittamista.

 

Tätä kirjoittaessani on oman harjoittelujaksoni viimeisen päivän aamu. Rinkka on jo pakattuna ja odottelen tässä yhdyssihteeriä Juha Ijästä saapuvaksi, lähtöseremonioita, hyvästejä ja kotimatkaa. Viimeiset kolme viikkoa olen ollut pois kotoa Kaohsiungista Taipein maakunnassa. Täällä luonnon rauhassa vuorten kupeessa on paikka nimeltään “Onnen vuoren siirtokunta”, yli sadan kehitysvammaisen asukkaan yhteisö. Heidän lisäkseen tällä keskikaupungin hulinasta eristyksessä olevalla vuorella työskentelee useita kymmeniä työtekijöitä.

 

Osa työtekijöistä kulkee päivittäin kotoa työhön, vaikka työmatka on aika pitkä. Osa kuitenkin asuu työntekijöille varatuissa huoneissa ja menee kotiin vain viikonloppuisin. Asuntolassa asuu myös vietnamilaisia siirtotyöntekijöitä, jotka hoitavat asukkaita ilta- ja yövuorossa. Itse olen myös asunut nämä viikot vuorella ja vain viikonloppuisin mennyt Taipeihin, viettänyt vapaata ja tutustunut Taiwanin luterilaisen kirkon seurakuntiin Taipeissa.

 

Kiinan puhumisen lisäksi tavoitteenani on ollut saada jonkinlainen kokonaiskäsitys onnen vuoren toiminnasta. Onnen vuori on kristilliseltä pohjalta toimiva yhteisö, joka on harvinaista Taiwanissa. Paikan johtohenkilöistä monet ovat kristittyjä, mutta kaikista työntekijöstä vain harva. Työssä kuitenkin on läsnä kristillisiä elementtejä, esimerkiksi rukouksia, kristillistä musiikkia ja jokaviikkoinen jumalanpalvelus kirkkorakennuksessa. Rukoukseni on, että Jeesuksen ylösnousemuksen voima ja Jumalan lupaukset olisivat tulisivat yhä enemmän todelliseksi ja eläväksi sekä onnen vuoren asukkaiden että työntekijöiden elämässä. Täällä olisi tarvetta täysipäiväiselle hengelliselle työntekijälle. Rukoillaan, että Herra lähettäisi sadonkorjaajan.

 

Viime vuoden tasaiseen kielenopiskeluun verrattuna tämä kuluva vuosi täynnä jännittäviä juonenkäänteitä. Olen kertonut aikaisemmissa kirjeissäni, kuinka englanninkielinen seurakunta on tarjonnut minulle hengellisen kasvupaikan ennen kiinankielen hallitsemista siinä määrin, että oman Taiwanin luterilaisen kirkon jumalanpalveluksiin ja toimintaan osallistuminen on mielekästä. Viime kuukausina olen aloittanut oman kirkkomme seurakuntiin tutustumisen ja itseni esittelemisen näissä seurakunnissa. Tarkoituksenani on myös valita Kaohsiungin neljästä seurakunnasta yksi, joka parhaiten sopisi minun kotiseurakunnakseni. Jatkossa osallistuisin erityisesti tämän yhden seurakunnan toimintaan. Tämä siiryminen tarkoittaa luopumista vanhasta sekä sopeutumista uuteen, myös käytettävän kielen vaihtamista. Prosessissa oma tunne-elämä on myllerryksessä ja kipuilee luopumisen tuskaa. Jatkossa osallistun varmaan molempien, sekä kiinan- että englanninkielisten seurakuntien toimintaan, mutta pääasiassa palvelupaikkani tulisi löytyä kiinankielisestä luterilaisesta seurakunnasta.

 

Kolmen viikon harjoittelu poissa kotoa on antanut minulle vähän etäisyyttä ja aikaa pohtia elämän kuvioita, mikä on tullut ihan tarpeeseen. Kesällä on tiedossa vielä väliloma Suomessa, jolloin saan ihanan mahdollisuuden päästä kotona käymään ja nauttimaan Suomen suvesta. Juhannuksen jälkeen vierailen lähettävissä seurakunnissani (Mikkelissä, Ruovedellä, Orivedellä, Espoossa ja Vihdissä) kahden viikon ajan ja saan toivottavasti tilaisuuden tavata mahdollisimman monia teistä, arvokkaat tukijani ja ystäväni.

 

Tänään palaan siis takaisin Kaohsiungiin ja vähäksi aikaa normaalielämän rytmiin ennen Suomeen tuloa. Kaohsiungissa minua odottaa uuden vuokraasunnon etsintä, nykyinen asunto on myynnissä ja vuokraemäntä toivoo, että muuttaisin pois mahdollisimman pikaisesti.   Auttakaa minua rukouksin, että pysyisin muutostenkin keskellä rauhassa, ilossa ja lujassa uskossa, jotka Herramme Jeesus Kristus armosta antaa.    

 

 

Rauhaa ja iloa myös Sinulle!