Miten olet edennyt kieliopinnoissasi?

Täysipäiväistä mandariinikiinan opiskelua on nyt takana kymmenen kuukautta. Peruskieliopin (mikä on verraten yksinkertainen) sekä perussanaston pitäisi olla nyt hallussa ja olen siirtynyt tarinankerrontaan. Opiskelen parhaillaan kirjaa, jossa on lyhyitä tarinoita eri aihealuista, hammaslääkärissä käynnistä mopon korjaamiseen. Jokaisesta kappaleesta opettelen uuden sanaston ja opettajan kanssa käydään tarina yhdessä läpi. Lopuksi kerron itse saman tarinan opettajalle ilman sanastoa, tarinasta tehtyjen kuvien avulla. Oikein hyödyllistä puheen sujuvuuden harjoitusta. Lisäksi opiskelen kristillisen sanaston kirjaa, joka käsittelee raamatullisia aiheita. Tämä on lempiaiheeni – ehkä jonain päivänä osaan oikeasti lukea kiinankielistä Raamattua. Mahtavaa, eikö?
Muun ohessa harjoittelen lukemista ja karakteerien kirjoitusta. Se on mielenkiintoista ja hyödyllistä, mutta varsin työlästä ja usein turhauttavaakin. Yhden karakteerin kirjoitus “kaavan” mieleenpainamiseen tarvitsen kymmeniä kirjoituskertoja ja jos en aktiivisesti kertaa, unohdan kolmessa päivässä, miten se nyt menikään. Merkkien tunnistaminen on onneksi hiukan helpompaa. Hauskaa on, että nykyään saatan joskus osata lukea kadunvarren nimikyltistä, mikä kauppa tai toimisto on kyseessä, ilman että tarvitsee välttämättä mennä ikkunoista kurkistelemaan, että minkälaista palvelua missäkin tarjotaan. Tällä hetkellä osaan kirjoittaa noin 450 merkkiä, sanomalehden sujuvaan lukemiseen tarvitaan noin 3000-4000 merkkiä. Siitä lähdetään.

Mitä pidät kiinalaisesta ruuasta?

Kiinalaista ruokaa on olemassa sen seitsemää sorttia, mutta lyhyesti sanottuna ei ole mielestäni ihme, että kiinalainen keittiö on maailmankuulu. Suomessakin on useita kiinalaisia ravintoloita, joskaan en ole usein täällä törmännyt aivan samanlaisiin makuihin. Kiinalaiset suhtautuvat ruokaan ja syömiseen kunnioituksella, sitä pidetään hyvin tärkeänä ja siihen panostetaan. Matkustettaessa yhtenä päätavoitteista on maistaa kunkin maan tai paikkakunnan erityisherkkua. Taiwanissa yksi paikkakunta on erikoistunut ananaspiirakoihin, toinen taas perunoista valmistettuihin tuotteisiin, mikä mihinkin, Kaohsiungissa lienee parasta merenantimet. Itse en tosin ymmärrä mustekalojen tai ostereiden päälle. Jätän ne niille, jotka osaavat arvostaa enemmän.
Kiinalainen tapa on syödä riisiä tai nuudelia omasta kulhosta ja pyöreän pöydän keskellä on useita tarjoiluvateja erilaisia höysteitä, joista jokainen ruokailija ottaa mieleistänsä pala tai pienen määrän kerrallaan omaan riisikuppiinsa (kupposet on aika pieniä). Liha, kala, kasvis –höystöjen laatu, kuten määräkin, usein taas tilaisuuden luonteesta. Paljon ja hyvää on tarjolla juhlissa, kuten esimerkiksi häissä.
Minusta tälläinen syöminen on oikein mukavaa ja yhteisöllistä, ruoka jaetaan tasan ja jos ei jostain pidä, niin voi keskittyä muun tarjoiluvadin antimiin. Useimmiten ruoka on maukasta, ellei sitten herkullista. Kiinalaiset tosin syövät suurena herkkuna myös ruokia, joiden ajatteleminenkin puistattaa minua, kuten sisälmykset, eläinten sorkat, varpaat, silmät ja sen semmoiset. Siksi mieluiten ennen syömistä yritän selvittää, mitä laitan suuhuni. Joissain ravintoloissa tarjotaan myös lihaa, johon en koskisi, rottaa tai koiraa esimerkiksi.
Taiwanissa kotona kokkaaminen ei ole niin yleistä kuin Suomessa. Kadunvarsikojujen yksinkertainen ruoka on halpaa ja hyvää, niinpä monet eivät vaivaidu hikoilemaan keittiössä. En minäkään. Joskus laitan ruokaa vieraille, mutta pääasiassa syön ravintoloista tai katukojusta ostettua ruokaa. Nykypäivänä Kaohsiungissa on paljon myös länsimaalaisia ravintoloita, etenkin italialaistyyppistä. Sehän sopii minulle, vanhalle spagetin päivittäiskuluttajalle. Täytyy sanoa, että ruuan(kin) puolesta olen enemmän kuin tyytyväinen elämääni Taiwanissa.