Hyvät ystäväni!


Kiitos kaikesta muistamisesta, on se sitten ollut kortti, kirje, sähköposti tai postipaketti, kaiken olen ottanut ilolla vastaan. Aina olen myös rohkaistunut, kun huomaan taas, että en ole yksin. Erityinen kiitos jokaisesta kerrasta, jolloin olette kantaneet minua rukouksessa Taivaan Isän eteen. Rukouksenne on varmasti kuultu ja noteerattu taivaassa, päiväni ovat olleet siunattuja täällä Taiwanissa. Usein huomaan yhtäkkiä, vaikkapa kesken kielitunnin, että nyt joku rukoilee minun puolestani. Se on ihmeellistä.

Kesä on mennyt siivillä, niinkuin se taitaa aina mennä. Tunne vain on päinvastainen kuin se haikeus Suomessa, kun kesä vaihtuu syksyksi ja talvi tekee tuloaan. Täällä sen soisin tapahtuvan välittömästi ilman viivytyksiä, intiaanikesän hellettä en tosiaan kaipaa. Heinä-elokuun auringonporotus helpottui hiukan, kun taifuuni Sepat pyyhkäisi Taiwanin yli ukkosmyrskyineen. Parin viikon jatkuva sade tosin aiheutti joissain pientä epätoivoa ja kuulinpa jopa toiveita auringonpaisteesta. Sateilla oli joillekin ihmisille myös vakavampia seurauksia kuin vain hetkellinen alakulo ja jatkuva kostea olo. Sateet aiheuttivat tulvia, jotka valtasivat kotien alakertoja ja mutavyöryt vuoristoseuduilla eristivät kyliä ja aiheuttivat monenlaista harmia.

Olen selvinnyt kuitenkin kesästä ja ei se tästä enää tämän kuumemmaksi muutu. Voin siis alkaa huokaisemaan helpotuksesta huomatessani, että kroppani kestää tätä ilmastoa. Etukäteen nimittäin hiukan arvelutti… Kiitos Jumalle terveydestä. Voin kuitenkin kertoa, unelmoin kirpeästä syksyn pakkasaamusta.

Heinäkuussa jokapäiväiseen kiinan kielen opiskeluun tuli pari tervetullutta taukoa. Taiwanin luterilaisella kirkolla on tapana järjestää kesäaikaan leirejä, sekä seurakuntalaisille että työntekijöille. Lähdin mukaan nuortenleirille ja sain mahdollisuuden osallistua myös kirkon työntekijöiden retriittiin. Molemmat olivat kolmen päivän ja kahden yön pituisia retkiä vuoristoalueelle, Taiwanin keskiosaan. Heinäkuussa parhaat matkailukohteet Taiwanissa ovat juuri vuoristossa, ilmasto on siellä huomattavasti viileämpää kuin merenpinnan tasalla olevissa suurkaupungeissa. Molemmilla leireillä saatoimme ulkoilla, mikä kaupungissa on lähes mahdotonta kesäaikaan. Vuoristo on henkeäsalpaavan kaunista. Metsien peittämät vihreät vuoret peittyvät usein seilaaviin pilviharsoihin. Vuoristo on myös suomalaiseen makuun siinä mielessä, että ihmisiä ei ole ympärillä pilvin pimein, kuten kaikkialla muualla tuntuu olevan. Taiwan on pikkuruinen saari ja siitäkin suuri osa on lähes asumatonta vuoristoa. 23 miljoonainen kansa asuu vieri vieressä ja päällekkäin kaupungeissa. Elämänmeno on sen mukaista. Hyvä oli hengähtää hetki luonnon helmassa, niin minun kuin taiwanilaisten ystävien.

Molemmat leirit olivat minulle oikein hyviä kokemuksia. Niiden nuorten kanssa, jotka osasivat hiukan englantia saatiin mukavasti juttua aikaiseksi. Puhuttiin kiinaa ja englantia sekaisin. Minulle oli hyvin rohkaisevaa huomata, että saatoin jo hiukan seurata ja ymmärtää kiinaksi pidettyjä raamattuopetuksia Isä meidän –rukouksesta ja kymmenestä käskystä, asia kun on muuten tuttua. Oma virallinen roolini leirillä muuten oli vähäinen, kunhan tein tuttavuutta parhaani mukaan nuoriin ja pyynnöstä kerroin eräässä iltahetkessä oman tarinani ja kuinka päädyin lähetystyöntekijäksi Taiwanille. Olen huomannut, että pitäessäni tälläisiä todistuspuheenvuoroja ihmiset ovat usein kosketettuja kuullessaan vieraiden ihmisten kaukana toisella puolella maailmaa rukoilevan heidän puolestaan. Ihmeelliseltä heistä tuntuu myös se, että ihmiset uhraavat aikaansa ja omaisuuttaan auttaakseen heitä, tuntemattomia. Tästä välittämisestä he kiittävät Jumalaa, ja niin kirkastuu Herran nimi – sehän on tämän työn tarkoitus.



Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa


Kristuksessa, Hanna Palonen


“Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia. Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sina annat ja jokainen saa osansa, avaat kätesi ja kaikki tulevat ravituiksi. Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuun. Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot. Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan. Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän. Olkoon mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.” Ps. 104