Siirry virtuaalikirkkoon

Uusi Espoon hiippakunta aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2004. 
Samalla vanhasta Espoon kirkosta tuli Espoon tuomiokirkko.

Espoon kirkko on rakennettu komean kylänmäen rinteeseen, järven ja mereen laskevan joen välittömään läheisyyteen, Kuninkaantien tuntumaan. Kirkon mukaan nimetty Kirkkojärvi kuivattiin 1960-luvulla Turun moottorien rakennustöiden vuoksi.

Kirkon lähiympäristöä on kohdeltu arvostaen. Ainoa mittavampi uudisrakennus kirkon lähellä on seurakuntatalo, joka yhdessä kirkon kanssa palvelee seurakuntalaisia. 

Espoon tuomiokirkko on kahden seurakunnan kotikirkko, Tuomiokirkkoseurakunnan ja Esbo svenska församlingenin. 

Joka sunnuntai kirkossa vietetään molempien seurakuntien jumalanpalvelukset ja kasteet. Hiippakunnan toiminta tuo kirkkoon pappisvihkimykset ja muut läheisesti hiippakunnan jumalanpalveluselämään kuuluvat tilaisuudet.

Rakennuspuut uusiokäytössä

Espoon tuomiokirkko on nähnyt ympärillään elämää yli 500 vuotta. Kirkon täsmällistä ikää on vaikea määritellä. Seurakunta sai ensimmäisen nimeltä tunnetun kirkkoherran, Henricuksen, vuonna 1458. 500-vuotisjuhlia vietettiin tämän perusteella vuonna 1958.

Kirkon valmistuminen ajoittunee kuitenkin myöhemmäksi. Mielenkiintoiseksi kirkon iän määrittelyn tekee rakennusmateriaalina käytettyjen puiden vuosilustojen tutkimus. Dendrokronologiset tutkimukset tehtiin tellikipuista ja arkeologisista löydöistä. Tutkituista puunäytteistä

 vanhimmat olivat 1300-luvulta ja ne ovat palvelleet 1300-luvun loppupuoliskolla vankkoina hirsinä jossakin tavanomaista merkittävämmässä rakennuksessa, mahdollisesti jopa kivikirkkoa edeltäneessä puukirkossa. Suurin osa näytteistä oli 1400-luvulta ja näistäkin 1400-luvun puoliväliin ajoitetut olivat peräisin jostain kivikirkkoa vanhemmasta rakennuksesta. 

Tutkijoiden tämän hetken tietämyksen mukaan kirkon valmistuminen ajoittuu 1480-1490-lukuihin.

Espoon tuomiokirkko on pitkän historiansa aikana kokenut myös tuntuvia muodonmuutoksia. Keskiaikaiset maalaukset kalkittiin valaistuksen parantamiseksi vuonna 1791 ja vasta 1931 kirkon korjauksen yhteydessä ne palautettiin. Kirkko muutettiin ristikirkoksi vuonna 1821-1823.

Alkuperäisestä kirkosta ovat jäljellä itä- ja länsiosat, missä keskiaikaiset maalaukset ovat näkyvissä. Viimeisimmän restauroinnin yhteydessä 1981-1982 alttari siirtyi kirkon kuorin päädystä lähemmäksi seurakuntalaisia ja triumfikrusifiksi palautettiin takaisin kirkon keskeisimmälle paikalle. Samanaikaisesti kunnostustöiden kanssa suoritettiin kirkon arkeologiset tutkimukset. Lattian alle haudattujen espoolaisten luut kätkettiin uudestaan kirkkomaan multiin. (KT/Marja-Liisa Nokelainen 31.12.2003)