Espoon tuomiokirkkoseurakunnan nuoret

Erityislapset

ERITYISTEN LASTEN KANSSA AUTTAVAT NÄMÄ OHJEET:

  • Anna selkeät ja ytimekkäät ohjeet: vain yksi tehtävä tai yksi kysymys kerrallaan.
  • Puutu liian kovaan meteliin.
  • Välttäkää valojen räpsyttämistä ja yhtäkkisiä voimakkaita ääniä,
  • Pitäkää kiinni kerhon rutiineista, ne luovat turvallisuutta.
  • Pohtikaa hartaushetken istumajärjestystä, Puoliympyrä, jonka keskellä hartauden pitäjä istuu, rauhoittaa. Voi olla hyvä, etteivät kaverit istu vierekkäin.
  • Vilkkaalle lapselle voi antaa jotain pientä käsillä tekemistä hartauden ajaksi (esim, rukoushelmiä tai puristeltavia palloja voi olla tarjolla kaikille).
  • Pyri kuuntelemaan kerholaista, vaikka hän puhuisikin erittäin nopeasti tai hitaasti.
  • Älä tee kerholaisen erityisyydestä numeroa, mutta älä myöskään väittele tai peittele sitä.
  • Rohkaise ja kannusta arkaa, epävarmaa tai kärsimätöntä lasta.

KUN LAPSI KÄYTTÄYTYY HÄIRITSEVÄSTI

  • Pyri rauhoittamaan tilanne olemalla itse rauhallinen.
  • Huolehdi, ettei lapsi satuta itseään tai toisia.
  • Voit pitää lapsesta kiinni, jos hän riehuu (älä satuta).
  • Jos lapsi ei halua, että häneen kosketaan, ole rauhallisena vieressä, läsnä.
  • Älä huuda tai väittele lapsen kanssa.
  • Jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, ilmoita siitä lapsen kotiin.
  • Kerro häiriökäyttäytymisestä mahdollisimman pian nuorisotyönohjaajalle ja pohtikaa ratkaisuja yhdessä.

MONENLAISIA HAASTEITA

Sosiaalisen erityisyyden muotoja on kymmenittäin, eivätkä kaikki niistä ole minkään diagnoosin alla. Jo yksilölliset luonteen piirteet, temperamentti ja kotikasvatus vaikuttavat siihen, millä tavoin kerholaiset sosiaalisessa ympäristössä toimivat. Haasteita syntyy, kun eri tavoin toimivat ja eri asioihin reagoivat lapset toimivat yhdessä.

Erilaisia sosiaalisia haasteita voi ehkäistä ja niitä voi paremmin hallita, jos jo kerhotilaa järjesteltäessä on otettu huomioon, etteivät olosuhteet ärsytä erityisten lasten herkkiä kohtia (esim. aisteja) ja siten herätä häiriökäyttäytymistä. Seuraavassa kuvataan eräitä yleisiä sosiaalisen erityisyyden diagnostisoituja muotoja.

Ylivilkkaus: ADHD ja ADD

ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, johon liittyy ylivilkkautta. Oireita ovat yleensä tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus, mutta oireet näkyvät eri lapsilla hyvin eri tavoin. Tarkkaamattomuuteen painottuneesta häiriöstä voidaan käyttää nimitystä ADD. Sitä esiintyy tavallisemmin tytöillä.

Ylivilkas lapsi ei jaksa keskittyä pitkää aikaa yhteen asiaan. Hän saattaa häiritä myös muiden kerholaisten keskittymistä. Ylivilkkaan lapsen kanssa kannattaa välttää pitkiä odottelutaukoja eri toimintojen välillä. Ohjeita annettaessa kannattaa huolehtia siitä, että ohjaajalla on katsekontakti lapseen. Kiinnitä huomiota siirtymätilanteisiin ja kerro, jo etukäteen, että kohta ’ollaan siirtymässä esimerkiksi hartauteen. Siirtymätilannetta helpottaa jokin siirtymän liittyvä merkki, kuten esimerkiksi piirin istuminen ja kynttilän sytyttäminen.

Asperger

Asperger on oireyhtymä, jolla on yhteyksiä autismiin. Asperger-henkilö mieltää ympäristön toisella tavalla ja ymmärtää asioiden merkitykset joskus eri tavalla kuin muut. Asperger-lapselle haasteellisia asioita ovat muun muassa sosiaaliset tilanteet sekä kuullun ymmärtäminen. Uudet ja yllättävät tilanteet voivatkin aiheuttaa pelkoa ja hämmennystä.

Lapsen pärjäämistä kerhossa tukevat samanlaisena toistuvat rutiinit sekä toiminnan selkeä ohjeistaminen. Erityistä huomiota hänen kanssaan kannattaa kiinnittää tilanteisiin, joissa kerho on seuraavalla kerralla kokoontumassa muualla kuin tutussa kerhopaikassa. Tällöin kannattaa varmistaa, että kerholainen tietää, missä kokoonnutaan.

Aspergeriin saattaa liittyä aistiyliherkkyyttä. Kovat äänet ja vilkkuvat valot voivat hermostuttaa lasta, sillä hän havaitsee ne monta kertaa voimakkaammin kuin tavallinen lapsi. Myös ruuat voivat maistua erilaisilta ja paljon voimakkaammilta kuin muille. Asperger lapsi saattaa tarvita kerhonohjaajan apua myös sosiaalisten tilanteiden tulkitsemisessa. Lapsi ei esimerkiksi välttämättä ymmärrä, miksi joku toinen kerholainen suuttuu hänelle, vaikka syy toisesta olisi selvä.

Dysfasia

Dysfasia on kielen kehityksen häiriö. Se voi ilmetä puheen tuottamisen ja/tai ymmärtämisen vaikeutena. Lapsen voi olla vaikea käyttää kieltä luontevasti keskustelussa. Joskus dysfasiaan liittyy hahmotushäiriöitä, kömpelyyttä tai vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa.

Tourette

Touretten syndrooma on perinnöllinen neurologinen oireyhtymä, jolle ominaista on toistuvat tanhosta riippumattomat liikkeet (ticks) ja hallitsemattomat äännähdykset. Pakkoliikkeisiin voi kuulua silmien räpsytystä, toistuvaa kurkun rykimistä, nuuskimista, käsivarren liikuttelua, olkapäiden nykimistä, potkuliikkeitä tai hypähtelyä. Liikkeet ja ääntely eivät ole tarkoituksellisia, eikä lapsi voi niille mitään. Kerhossa on tärkeää luoda lapsen erityisyyden hyväksyvä ja ihmettelemätön ilmapiiri.

Änkytys ja muut kielelliset vaikeudet

Änkyttävää kerholaista kannattaa kuunnella rauhassa ja tarkkaavaisesti. On tärkeää, että kerholainen saa itse kertoa asiansa, vaikka se kestäisikin hieman pidempään. Änkytyksen ja muiden puhevikojen kohdalla on tärkeää, että kerhossa on turvallinen ilmapiiri, eikä änkyttämisestä pilkata. Ohjaajan on syytä puuttua välittömästi, jos joku alkaa matkia toisen puhetapaa.

Hahmotushäiriöt

Kerholaisen hahmotushäiriö saattaa ilmetä esimerkiksi askartelutilanteessa. Saksien käyttäminen tai askartelun kasaaminen saattaa tuntua hahmotushäiriöisestä kerholaisesta todella vaikealta. Näissä tilanteissa kerholaista voi auttaa kädestä pitäen. Myös kehon liikkeiden hahmotus voi olla vaikeaa. Jos kerholainen andistuu siitä, ettei tiedä, miten laululeikissä jokin osio menee, tai miten sählylyönti tehdään, voi häntä auttaa laittamalla kädet ja jalat vaivihkaa oikeaan asentoon.