Espoon tuomiokirkkoseurakunnan nuoret

Onnistuneen kerhon elementit

KERHON RAKENNE

Kerhossa on rytmi ja siinä on kaari. Alussa viritytään vauhtiin, keskellä voidaan keskittyä ja lopussa vauhti antaa tilan levolle. Rytmiä ylläpitävät väliin sopivasti sijoitetut fyysisesti aktiiviset ja iloista mieltä tuottavat leikit.

Harjoitus: Tutustukaa Kerhonohjaajan käsikirjaan. Käykää ohjaajan johdolla läpi, mitä osioita kerhoon kuuluu, ja miten kerho käsikirjan avulla rakennetaan.

Kerhonohjaajan käsikirjan esittelemät kerhomallit perustuvat tutkimukseen varhaisnuorten kehityksestä ja tarpeista: Se tarjoaa kerhoon niitä elementtejä, joita 7-12-vuotias kaipaa. Kerho perustuu joko valmiisiin ohjelmiin, tai ohjaajan omiin ideoihin. Kerhonohjaajat voivat kysyä myös kerholaisilta toiveita kerhosisältöihin. Erikoiskerhot keskittyvät jonkin tietyn toiminnon tai teeman ympärille. Periodikerho taas on tietyn lyhemmän ajanjakson kestävä, usein jonkun teeman ympärille koottu kerho.

TOIMIVAN KERHOILLAN RAKENNE

Kerhopalikat Kaikkiin eri tyyppisiin kerhoihin kuuluu kuitenkin aina joitakin samantyyppisiä elementtejä: leikkiä, itse tekemistä ja hartaus. Onnistunut kerho syntyy kokoamalla hyvistä ja toimivista kerhoelementeistä temaattisesti yhtenäinen kerhokerta. Käytettävän ajan mukaan voidaan näitä palikoita ottaa mukaan enemmän tai vähemmän. Kerhopaikoista erityisesti hartaus- ja leikkielementtejä tarvitaan myös esimerkiksi kokki- tai sählykerhossa.

 

Selkeä aloitus

  • Kerho aloitetaan täsmällisesti.
  • Säännöllinen avaus voi olla kutsuminen rinkiin istumaan, nimenhuuto ja kuulumiskierros, jonka lopuksi ohjaaja kertoo, niitä tänään tehdään.

Aktivoiva toiminta

  • Leikkejä, pelejä, kilpailuja tai muuta vauhtiin virittävää toiminnallista tekemistä vastapainoksi koulussa istumiselle.

Uuden oppiminen • Lapselle uuden oppiminen on aina hyvä kokemus. Jokaisessa kerhossa on hyvä oppia jotakin askartelun, pelin, tietokilpailun tai muun toiminnon kautta. Harraste- ja erityiskerhoissa oppiminen liittyy kerhon teemaan.

Hartaus

  • Hartaus on kerhon jumalanpalveluselämää ja rauhallisia yhdessäolon hetkiä.

Selkeä päätös

  • Kerho on tärkeä päättää selkeästi. Sisaruspiiri, tarina, siunaus tai jokin toistuva kerhon oma päätöstapa pitää kerhon ryhdikkäänä ja antaa turvallisuuden tunnetta.

 

SUUNNITTELU

Kerhokertojen suunnitteluun tulee varata riittävästi aikaa. Jo ennen ensimmäistä kerhokertaa on hyvä pohtia myös koko kerhokautta. Tällöin on mahdollista suunnitella myös kerrasta toiseen jatkuvaa toimintaa. Esimerkiksi jonkin askartelun tekeminen saattaa kestää kaksi tai kolme kertaa. Usein kerhossa tehdään jotakin lahjaksi annettavaa (isänpäivälahja, ystävänpäiväkortti) tai tiettyyn juhlaan liittyvää (pääsiäiskoristeet, joulupiparit), jolloin pitää hyvissä ajoin suunnitella, milloin mitäkin pitää saada valmiiksi.

Kerhokausi

Kerhokauden kokonaisuudesta on hyvä laatia suunnitelma, johon on merkitty kaikki erityiset juhlapäivät, kunkin kerhokerran teema tai aihe, kerhon omat retki- ja tapahtumapäivät sekä lomaviikot. Suunnittelun apuvälineenä toimii kerhon kausisuunnitelma.

 

Vinkkejä kerhonohjaajalle:

Pidä takataskussa aina muutama leikki ja lisäohjelma varalla! Opettele ja testaa itse kaikki leikit ja askartelua! Kun teetät lahjoja esimerkiksi isän-/äitienpäiväksi, kerro, että lahjan voi antaa myös jollekin toiselle läheiselle ihmiselle.

Tyhjästä ei nyhjäistä

Kokonaisen kerhovuoden ja sen yksittäiset kerhokerrat voi rakentaa Kerhonohjaajan käsikirjan avulla. Etukäteissuunnittelun tarvetta se ei kuitenkaan poista: ohjaajan täytyy olla tietoinen etukäteen mitä tehdään ja mitä siihen tarvitaan. Kerhonohjaajatapaamisissa saa apua kerhon toiminnan ja hartauksien suunnitteluun. Vinkkejä löytyy myös esimerkiksi kerhonohjaaja.fi — sivustolta ja monista kirjoista. Kerhotoimintojen tarvikkeet pitää muistaa koota tai hankkia hyvissä ajoin ennen kerhoa. Jos kerholaisia pyydetään tuomaan kotoa tarvikkeita, pitää ne pyytää ja muistuttaa mieluusti kahdella edellisellä kerhokerralla.

KERHOKERRAN SUUNNITTELU

Kun kerhonohjaaja kokoaa kerhon eri elementeistä oman toimintaideansa ympärille, on suunnittelussa kiinnitettävä eritystä huomiota toimintojen yhteensopivuuteen ja käytettävissä olevaan aikaan.

Yksittäisen kerhokerran aikataulu kannattaa suunnitella hyvin. Tällöin ohjelman muokkaaminen tilanteen mukaan on helpompaa. Joustavuus ja kerholaisten ajankäyttötoiveiden huomioiminen on suotavaa: Johonkin tekemiseen voi kulua suunniteltua enemmän aikaa, ja sitä, mistä kerholaiset innostuvat, voi jatkaa suunniteltua kauemman.

KERHOSUUNNITELMA

Päivämäärä

Kerhokerran aihe

Mitä tehdään?

Miten tehdään?

Kuka ohjaa?

Mitä materiaaleja tarvitaan?

Arvio kestosta

Huomioitavaa!

Arvio: Miten meni?

 

Hyvä suunnittelu ja valmistautuminen tuovat varmuutta ja onnistumisen edellytyksiä myös silloin, kun päivälle on kertynyt pelkkiä harmeja, tenttisuma, väsymystä tms.

Varhainen yhdessä suunnitteleminen helpottaa kerhonohjaajien välistä työnjakoa: Jos ohjaajia on enemmän kuin yksi, vastuut eri osioista ja niiden ohjeistamisesta kannattaa jakaa etukäteen.

Yksityiskohtainen suunnitelma on hyvä tehdä kaksi viikkoa etukäteen.

 

TOIMINNAN OHJAAMINEN

Toimintojen ohjaaminen vaatii etukäteisperehtymistä ja itse kokeilemista. Myös ohjeistamista kannattaa kunnolla miettiä. Selkeä kieli ja asian havainnollistaminen edistävät ymmärrystä. Ohjeen voi kirjoittaa myös paperille kerhohuoneen seinään. Kerhoryhmälle voi myös kertoa yhden etenemisvaiheen kerrallaan ja siirtyä eteenpäin vasta, kun jokainen on tehnyt tuon vaiheen. Nopeammille on silloin hyvä keksiä monimutkaisempaa tai ylimääräistä tehtävää.

Hyvä valmistautuminen auttaa kerhonohjaaja keskittymään itse kerhotilanteessa kerholaisiin ja heidän kysymyksiinsä. Kerhonohjaaja voi valita myös sellaisia aktiviteetteja, jotka ovat hänelle vieraampia. Joskus on hyvä, ettei malliaskartelu ole huippuhieno, tai ettei kerhonohjaaja jaksa juosta hippaleikissä yhtä lujaa kuin nopeimmat kerholaiset. Vaihtelevat aktiviteetit mahdollistavat sen, että useampi kerholainen löytää joukosta itselleen mieluisan aktiviteetin.

Kerhopaikalla tulee olla hyvissä ajoin, jotta tarvikkeet ehtii hakea esiin ja kerhotilan tuolit ja pöydät voi järjestää toiminnan mukaan. Jos tulossa on jotakin hyvin mielenkiintoista, kannattaa siihen liittyvät tarvikkeet jättää odottamaan jonnekin sivuun, etteivät ne vie kaikkea huomiota.

SÄÄNNÖT

Ensimmäisen kerhokerran alussa on hyvä sopia kerhon yhteisistä säännöistä. On tärkeää, että kerholaiset pääsevät vaikuttamaan sääntöihin. Sillä ilmaistaan, että kerholaisten mielipiteitä ja heitä itseään arvostetaan kerhossa. Kerholaisten on myös helpompi sitoutua sääntöihin.

Ohjaajan tehtävänä on ohjata sääntöjen laatimisprosessia niin, että säännöistä tulee toimivia. Jokainen kerholainen ja ohjaaja voi esimerkiksi ehdottaa yhtä tai useampaa sääntöä, joista äänestetään tärkeimmät vaikkapa legokeskustelun avulla (ks. s. 43). Ohjaajat voivat sitten keskustellen ja perustellen lisätä listalle sellaisia sääntöjä, joita siellä olisi lisäksi hyvä olla: Ne lisäävät turvallisuutta ja kerhon hyvää sujumista. Sääntöjen pitää olla sellaisia, että niitä . pystytään noudattamaan ja niiden noudattamista pystytään valvomaan. Tämä puoli ei välttämättä tule kerholaisten ehdottamissa säännöissä esille. Sääntöjä ei siis tarvitse luoda täysin demokraattisesti, mutta on tärkeää, että kerholaiset kokevat voivansa vaikuttaa yhteisen kerhonsa pelisääntöihin.

Säännöt on hyvä kirjoittaa myös ylös — esimerkiksi tauluksi kerhotilan seinälle, ja mieluiten positiivisessa muodossa. Säännöt voidaan kirjoittaa myös sopimuksen muotoon, siten, että jokainen kerholainen ja ohjaajat laittavat allekirjoituksensa sääntöjen alle. Kerhon säännöt sitovat sekä kerholaisia että ohjaajia. Sääntöjen noudattamista tulee valvoa ja niiden rikkomiseen puuttua alusta alkaen, muuten ne menettävät merkityksensä.

Säännöt positiivisiksi

Kääntäkää säännöt positiiviseen muotoon:

1. Älä myöhästy. 2. Ei saa kiusata muita. 3. Ei saa kiroilla. 4. Ei kännyköitä kerhossa. 5. Ei riehuta sisällä. 6. Karkin syöminen kielletty. 7. Ei puhuta kerhonohjaajan kanssa kilpaa.